Vuoden 2008 ideakyselyn tulokset

 

Osa 3: Hallinto

Kysely ei oikeastaan tuottanut hallintoa koskevia ehdotuksia, joten kuvaan tässä tähänastisen käytännön ja oman mielipiteeni.

Aiempi ja nykyinen käytäntö

Tehtailija Einar Wirman hankki tontin vuonna 1934, rakennutti talot ja antoi kiinteistön seuraavana vuonna häälahjana vaimolleen Anna "Anni" Wirmanille. Anni-tädin jäätyä lapsettomaksi leskeksi hän myi kiinteistön veljelleen Tapio Ahjokselle vuonna 1948, pidättäen itsellään elinikäisen käyttöoikeuden. On vaikea arvioida, oliko kauppahinta käypää tasoa, mutta tallella olevien kuittien perusteella näyttää siltä, että kauppakirjaan merkittyä kauppahintaa ei koskaan maksettu läheskään täysimääräisenä. Vuonna 1989 kuollut Anni-täti sanoi aina lahjoittaneensa kiinteistön meille.

Kiinteistö oli siis vuosina 1948-71 Tapio Ahjoksen yksin omistama, mutta em. syistä hän neuvotteli kaikista remonteista ja muista tärkeistä asioista Anni-sisarensa kanssa. Jäätyään vuonna 1963 kansaneläkkeelle Anni-tädillä ei ollut varaa maksaa kaupunkiasuntonsa vuokraa, jolloin hän asui tässä jo alun perinkin vain loma-asunnoksi suunnitellussa kiinteistössä muutaman talvenkin, kunnes pääsi Lahden kaupungin omistamaan vanhusten palvelutaloon. Tapion Kyllikki-vaimolle kiinteistö oli vastenmielinen Annin emännöimä paikka, missä hän joutui vasten tahtoaan asumaan muutaman kuukauden sota-aikana ja myöhemmin Tapion seurana kesälomilla. Viidentoista minuutin bussimatkan päässä asuvana Anni-täti kävi siellä päiväretkellä joka viikko ympäri vuoden 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin hän joutui vanhainkotiin Vesijärven vastarannalle. Silloin kun hän tiesi siellä olevan muitakin, hän kävi siellä lähes joka päivä eikä epäröinyt huomauttaa havaitsemistaan epäkohdista.

Tapion kuolemasta tähän päivään saakka, siis jo 37 vuoden ajan, kiinteistöllä on edelleenkin ollut vain yksi omistaja eli Tapio Ahjoksen jakamaton kuolinpesä, jonka virallinen hoitaja on hänen leskensä Kyllikki Ahjos. Edellä mainituista syistä Kyllikki ei ole ollut siellä yötä kesän 1972 jälkeen. Hän on maksanut edellä osassa 2 mainitut vuosittain erääntyvät laskut ja käsitellyt Helsingissä niitä asioita, joista on tullut kuolinpesälle osoitettu kirje. Sellaisia ovat olleet mm. tienhoitokunnan ilmoitukset ja naapurin kuulemista edellyttäneet rajanaapurin rakennushankkeet. Perillisten toteuttamista isoistakaan remonteista hän ei tiedä juuri mitään, vaikka niistä on hänelle ehkä suullisesti kerrottu ja joissakin tapauksissa lupakin kysytty. Niitä ei ole hänen kirjanpidossaan. Yhtäkään sellaista kokousta ei 37 vuoden aikana ole pidetty, missä kuolinpesän osakkaat olisivat yhdessä pohtineet, suunnitelleet ja päättäneet kiinteistön remontointia, hoitoa tai käyttöä koskevista asioista.

Perinnönjaon jälkeinen tilanne

Tapio Ahjoksen kuolinpesälle on jo määrätty pesänjakaja, joten pian kiinteistö siirtyy kuolinpesältä kuolinpesän osakkaiden omistukseen. Luultavasti leski saa siitä puolet avio-omaisuuden osituksena, jolloin kullekin neljälle lapselle jää 1/8-osa. Kaksi perillistä on ilmoittanut vaativansa osuutensa rahana. Äiti on sanonut, että hän voi pysyä osakkaana. Tällä hetkellä ei ole hyväksyttyä suunnitelmaa siitä, kuka myyntiin tarjotut kaksi 1/8-osuutta lunastaa. Sellainen tarjous on esitetty, että yhden osakkaan aikuinen lapsi tulisi uudeksi osakkaaksi hänelle sopivalla rahamäärällä ja loput lunastettavaksi vaaditut osuudet ostaisi yksi nykyisistä osakkaista joko perustamalleen osakeyhtiölle tai itselleen.

Kuinka kiinteistöä perinnönjaon ja kauppojen jälkeen hallitaan, siitä voidaan tietysti neuvotella vasta sen jälkeen, kun uudet omistussuhteet ovat tiedossa.

Osakeyhtiö osaomistajana

Jos kiinteistö on monen henkilön yhteisomistuksessa, maarekisteriin merkitään kunkin omistusosuus murto- tai prosenttilukuna toimituksessa, jota kutsutaan lainhuudatukseksi. Aina kun omistusosuuksilla tehdään kauppoja, pitää toimittaa uusi lainhuudatus. Jos taas kiinteistön omistaakin osakeyhtiö ja henkilöt eivät omista suoraan kiinteistöä vaan osakeyhtiön osakkeita, niillä tehtyjä kauppoja ei merkitä maarekisteriin eikä siis tarvita lainhuudatusta. Osakeyhtiön osakkeilla on helppo tehdä pieniäkin keskinäisiä kauppoja, jos joku haluaa rahaa ja toinen on valmis sijoittamaan lisää. Osakkeita voi antaa esim. lapsille lahjaksi tai ennakkoperinnöksi.

Monessa tapauksessa kiinteistön ainoa omistaja onkin ns. kiinteistöosakeyhtiö. Se ei kuitenkaan ole tässä tapauksessa tavoittelemisen arvoinen lopputulos, koska yksityishenkilöillä on mahdollisuus saada maksamistaan loma-asunnon remonttitöistä verotuksessa kotitalousvähennys. Ellei osakeyhtiöllä ole tuloja esimerkiksi tilojen vuokraamisesta, se ei voi vähentää remonttikuluja verotuksessa.

Järkevimmältä tuntuu sellainen sekaomistus, että ylläpitokustannuksiin osallistuvilla henkilöillä on tietty henkilökohtainen omistusosuus, joka turvaa kotitalousvähennyksen. Kenenkään henkilökohtainen omistus ei saisi kuitenkaan olla liian suuri. Esim. 1/4 voisi olla jatkuvan henkilökohtaisen omistuksen yläraja. Lunastettaviksi vaaditut tai tarjotut osuudet ostettaisiin osakeyhtiölle, johon eri henkilöt voisivat sijoittaa pääomaa kulloisenkin elämäntilanteensa ja varallisuutilanteensa mukaan.

Osaomistajana olevalla osakeyhtiöllä voisi olla kaikille osanottajille hyvin suuri kasvatuksellinen merkitys - iästä riippumatta. Lähden siitä, että halukkailla olisi mahdollisuus tulla yhtiön osakkaiksi. Kun vuonna 1971 kuolleen isän kuolinpesän osakkaat eivät ole 37 vuoden aikana yhtään kertaa kokoontuneet yhdessä keskustelemaan kiinteistön ajankohtaisista asioista, yhtiön vuosikokous voisi olla sellainen vuosittain toistuva tilaisuus. Myös osakkaiden puolisot ja lapset olisivat tervetulleita kokouksiin, vaikka eivät omistaisi osakkeita. Kokous pidettäisiin tietysti perintökiinteistöllä. Virallisten vuosikokousasioiden jälkeen jatkettaisiin keskustelua muista ajankohtaisista asioista. Yhtiökokouksen lakisääteiset puitteet pakottaisivat kokoontumaan joka vuosi ja ohjaisivat perillisiä yhteisten asioiden aikuismaiseen käsittelyyn. Samalla nuorempi polvi oppisi, kuinka asioita hoidetaan, oppisi tuntemaan serkkujaan ja muita sukulaisiaan sekä yhteistyöhön heidän kanssa. Toukokuinen viikonloppu olisi ihanteellinen kokoontumisaika, koska silloin siellä on yleensä jo lämmintä ja voitaisiin sopia alkavana kesänä tehtävistä töistä.

Rahoitussuunnittelu Ahjos & Kumppanit Oy

Uusi osakeyhtiö on melko helppo perustaa milloin tahansa. Väliotsikossa mainittu osakeyhtiö on kuitenkin jo olemassa ja sitä voitaisiin hyvin alkaa käyttää edellä kuvattuun tarkoitukseen. Perustin yhtiön vuonna 1988 ja tein sen nimissä konsulttitöitä, kunnes vuonna 2003 jouduin lopettamaan yrittäjätoiminnan, tultuani nimitetyksi määräaikaiseen valtion virkaan. Vuonna 2007 määrittelin yhtiöjärjestyksen kokonaan uudelleen nimenomaan tähän tarkoitukseen soveltuvaksi. Yhtiöllä ei ole velkaa eikä mitään vastuita tai sitoumuksia kenellekään. Yhtiön osakepääoma on 9.000 euroa, joka jakaantuu 900 samanlaisen osakkeen kesken. Osakkeilla ei ole nimellisarvoa. Tällä hetkellä omistan kaikki osakkeet, mutta olen valmis myymään niitä niiden kulloisenkin matemaattisen arvon mukaiseen hintaan siten, että ostaja maksaa lisäksi varainsiirtoveron. Osakepääoman lisäksi yhtiössä on tarpeen mukaan vaihteleva määrä muuta omaa pääomaa. Yhtiöjärjestys on hyvin lyhyt eikä siinä ole osakkeiden lunastusoikeutta. Syyskuusta 2007 alkaen yhtiöjärjestyksessä on ollut seuraava pykälä:

4 § Yhtiön eritystarkoituksena on turvata Friman-Ahjos suvun perintöomaisuuden pysyminen suvun hallinnassa ja vaalia suvun kulttuuriperintöä.

Koko yhtiöjärjestys ja tuoreimmat tilinpäätökset ovat luettavissa osoitteessa www.ahjos.net/rsoy/