Helposti muistettavia venäjänkielen sanoja

Timo Ahjos, versio 3.9.2004
Tätäkin voit kommentoida keskustelupalstalla!
Sivu liittyy aineistoon, joka on osoitteessa
www.ahjos.net/matka/

Idea

Kokoan tänne sanakirjoista ja muista lähteistä sellaisia venäjänkielen sanoja, jotka

• muistuttavat ennestään tuttuja suomen, ruotsin, englannin tai saksan kielen sanoja, tai
• ovat muuten tulleet aiemmin tutuiksi (esim. erisniminä).

Tarkoituksenani on hankkia tällä tavalla helposti venäjänkielen perussanavarasto. Aloitin tämän työn syyskuussa 2003, jolloin minulla ei ollut vielä muuta venäjänkielen taitoa, kuin että olin juuri opetellut kyrilliset kirjaimet.

Sanaston sijainti ja päivitystilanne

Sanasto tulee erillisiin PDF-tyyppisiin tiedostoihin venäjänkielisessä aakkosjärjestyksessä alkukirjaimen mukaan seuraavasti. Sanaston lukeminen edellyttää, että tietokoneeseen on asennettu Adobe Acrobat Reader -ohjelma. Alla olevat värilliset alkukirjaimet ovat linkkejä ao. sanastoihin.

Alku- kirjain	Sanojen    lkm	Päivitetty viimeksi		Alku- kirjain	Sanojen    lkm	Päivitetty viimeksi
	noin 800	25.10.2003			noin 200	17.11.2003
Muut kirjaimet ovat vielä käsittelemättä! Ks: Venäläiset aakkoset.

Luku- ja ääntämisohjeita

Sanastotaulukon ensimmäisessä sarakkeessa kukin sana on kirjoitettu kyrillisin painokirjaimin ilman mitään ääntämisohjeita.

Toiseen sarakkeeseen on merkitty sanan suku käyttäen lyhenteitä "m" = maskuliini, "f" = feminiini ja "n" = neutri.

Kolmanteen sarakkeeseen sana on kirjoitettu latinalaisin kirjaimin. Lisäksi jokaiseen sanaan on merkitty sen painollinen tavu aksentilla (´)ja mahdollisen pehmennysmerkin paikka heittomerkillä ('). Soinnillinen "s" () on merkitty "z":lla. Tavallinen "suhu-s" () on merkitty kirjainyhdistelmällä "sh". Soinnillinen "suhu-s" () on merkitty "zh". Pitkä suppea "suhu-s" () on merkitty "shtsh". Viimeksi mainitussa ei äänny minkäänlaista "t":tä, vaikka se esiintyy tuossa merkintätavassa.

Huomaa siis, että kolmannen sarakkeen teksti ei ole foneettinen ääntämisohje, vaikkakin venäjän kirjoitus on melko lähellä ääntämistä.

Jos venäjää aikoo puhua, on syytä omaksua lisäksi seuraavat yleiset ääntämisohjeet:

•   Venäjän kielessä kussakin sanassa on vain yksi painollinen tavu. Painollisen tavun vokaali äännetään pituudeltaan noin 1,5-kertaisena suomenkieleen verrattuna. Mikäli sanan ääntämistä on selvennetty hakasuluissa foneettisella kirjoitustavalla - kuten alempana tällä sivulla - silloin pitkä vokaali merkitään kaksoispisteellä. Painottomien tavujen vokaalit ovat sitä lyhyempiä ja epäselvempiä, mitä etäämmällä kyseinen tavu on painollisesta tavusta.

• Painottomissa tavuissa "o" lausutaan "a":n suuntaan ja "e" lausutaan "i":n suuntaan. Esim. moloko (maito) lausutaan suunnilleen: [malakó:], missä ensimmäinen "o" on lyhin ja epäselvin, toinen on hiukan pidempi ja lausutaan selvemmin "a":na. Kolmas "o" on painollinen ja lausutaan selvästi o:na. Vastaavasti Neva lausutaan suunnilleen [nivá:]. Jos painoton "e" on sanan alussa, se lausutaan "ji":n suuntaan, esim. Evropa (suomeksi Eurooppa) lausutaan [jivró:pa]. Uudemmissa lainasanoissa ei kuitenkaan tapahdu "o":n muuntumista "a":ksi eikä "e":n muuntumista "i":ksi.

• Painottomassa tavussa "ja"() äännetään konsonantin jäljessä "i":n suuntaan, esim. [désit] (suomeksi "kymmenen"), ja sanan alussa "ji":n suuntaan, esim. [Jipó:nija] (suomeksi "Japani").

• Pehmennysmerkki () pehmentää sen edellä olevan konsonantin. Saman tekevät vokaalit "i"(), "ja"(), "je"(), "jo"() ja "ju"(). Pehmennetty konsonantti äännetään siten, että kieli menee lopuksi j:n lausumisasentoon, mutta j:tä ei kuitenkaan sanota ääneen. Ehkä suomalainen saa sanoa siinä kohdassa pienen pienen "i":n.

• Kirjaimet "ja"(), "je"(), "jo"() ja "ju"() lausutaan selvästi j-alkuisina silloin, kun ne ovat painollisessa tavussa sanan tai tavun alussa (vokaalin, pehmennysmerkin tai kovan merkin jäljessä). Kovaa merkkiä () käytetään nimenomaan sen osoittamiseen, että seuraava vokaali äännetään j-alkuisena, esim. lausutaan "objekt" [abjékt].

• "Ju"() lausutaan suppeampana kuin suomen "u" - siis enemmän suu supussa.

• "" lausutaan selvästi suomen "u":ksi, ehkä kuitenkin hiukan suppeampana. Siinä ei ole siis vivahdustakaan suomen "y":n tai ruotsin "u":n suuntaan.

• Peräkkäiset konsonantit äännetään kaikki soinnillisina tai soinnittomina viimeisen konsonantin mukaan (soinnillinen/soinniton: b/p, v/f, g/k, d/t, soinnillinen s/tavallinen s, soinnillinen suhu-s/soinniton suhu-s).

• Sanan lopussa soinnillinen konsonantti äännetään soinnittomana, esim. Petrov [pitró:f].