Otteita ICD-10 -tautiluokituskirjasta
Paluu tautiluokitusmuistiinpanojen kansilehdelle

F20-F29 Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt

 

Tämä ryhmä kokoaa yhteen skitsofrenian, joka on ryhmän tärkein jäsen, skitsotyyppisen häiriön, pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt sekä laajahkon joukon äkillisiä ja väliaikaisia psykoottisia häiriöitä. Skitsoaffektiiviset häiriöt on säilytetty tässä ryhmässä niiden ristiriitaisesta luonteesta huolimatta.
F20 Skitsofrenia
F21 Skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)
F22 Pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt
F23 Äkilliset ja väliaikaiset psykoottiset häiriöt
F24 Indusoitunut harhaluuloisuus (jaettu harhaluuloisuus)
F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt
F28 Muut määritetyt ei-elimelliset psykoottiset häiriöt
F29 Määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö

F20 Skitsofrenia

Skitsofreenisille häiriöille ovat luonteenomaisia tietyt perustavanlaatuiset ajattelun ja havaitsemisen vääristymät sekä tunteitten asiaankuulumattomuus tai latteutuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, vaikka tiettyjä tiedon käsittelyn puutteita saattaa ajan oloon kehittyä.

Tärkeimpiin psylopatologisiin ilmiöihin kuuluvat ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto, ajatusten levittäminen, havainto- ja suhteuttamisharhat, vaikutuselämykset, passiivisuus, kuuloharhat (jotka esittävät huomautuksia potilaasta tai keskustelevat hänestä kolmannessa persoonassa) sekä ajatushäiriöt ja negatiiviset oireet.

Skitsofrenian kulku voi olla joko jatkuva tai ajoittainen. Se johtaa etenevään tai ennallaan pysyvään vajaavuuteen, tai se voi ilmetä yhtenä tai useampana sairausjaksona, joista henkilö paranee osittain tai kokonaan.

Skitsofreniadiagnoosia ei pitäisi tehdä, jos henkilöllä on runsaasti masennuksen tai manian oireita, jollei ole selvää, että skitsofreeniset oireet ovat esiintyneet ennen mielialahäiriötä. Skitsofreniaa ei pitäisi diagnosoida myöskään ilmeisen aivosairauden eikä myrkytys- tai vieroitusoireiden aikana. Jos tällaiset häiriöt kehittyvät epilepsian tai muun aivosairauden yhteydessä, ne pitäisi luokittaa F06.2:een; jos n ejohtuvat psykoaktiivisista aineista, ne luokitetaan ryhmään F10-F19/.5.

Ei sisällä:
- Äkillistä (erilaistumatonta) skitsofreniaa (F23.2)
- Syklistä skitsofreniaa (F25.2)
- Skitsofreenista reaktiota (F23.2)
- Skitsotyyppistä häiriötä (F21)
F20.0 Paranoidinen skitsofrenia
Paranoidista skitsofreniaa hallitsevat suhteellisen vakaat, sisällöltään usein vainoavat harhaluulot, joihin tavallisesti liittyy varsinkin kuuloaistimuksina ilmeneviä aistiharhoja sekä havaintohäiriöitä. Tunne-, tahto- ja puhehäiriöt sekä katatoniset oireet joko puuttuvat tai ovat suhteellisen huomaamattomia.

Ei sisällä:
- Vaihdevuosiin ja vanhenemisikään (involuutioon) liittyvää paranoidista tilaa (F22.8)
- Paranoiaa (F22.0)
F20.1 Hebefreeninen skitsofrenia
Skitsofrenian muoto, jossa tunne-elämän muutokset ovat huomattavia, harhaluulot ja harha-aistimukset häilyviä ja epäyhtenäisiä, käytös vastuutonta ja odottamatonta sekä kaavamaiset toiminnot yleisiä. Mieliala on tyhjä ja epäasianmukainen, ajattelu on sekavaa ja puhe hajanaista. Henkilö pyrkii eristäytymään sosiaalisesti.

Tavallisesti ennuste on huono, koska kehittyy nopeasti "negatiivisia" oireita, erityisesti tunteiden latteutumista ja tahdonpuutetta. Hebefreniadiagnoosi pitäisi yleensä tehdä vain nuoruusikäisistä tai nuorista aikuisista.
F20.2 Katatoninen skitsofrenia
Katatonista skitsofreniaa hallitsevat huomattavat psykomotoriset häiriöt, jotka voivat vaihdella äärimmäisyydestä toiseen, kuten liikavilkkaudesta sulkutilaan tai automaattisesta tottelevuudesta kaiken vastustamiseen. Henkilä voi ylläpitää välinäisiä asentoja pitkiä aikoja. Väkivaltaisen kiihtymyksen jaksot saattavat olla huomiota herättävä piirre. Katatoniset ilmiöt voivat liittyä unenomaiseen tilaan, jossa esiintyy vilkkaita aistiharhoja.
F20.3 Erilaistumaton skitsofrenia
Psykoottisia tiloja, jotka täyttävät skitsofrenian yleiset määritysperusteet, mutta eivät sovi mihinkään alatyypeistä F20.0-F20.2 tai ilmentävät useamman kuin yhden alatyypin piirteitä minkään alatyypin ominaisuuksien korostumatta.

Ei sisällä:
- Äkillistä skitsofrenian kaltaista psykoottista häiriötä (F23.2)
- Pitkäaikaista erilaistumatonta skitsofreniaa (F20.5)
- Skitsofrenian jälkeistä masennusta (F20.4)
F20.4 Skitsofrenian jälkeinen masennus
Skitsofreenista sairautta seuraava masennusjakso, joka voi olla pitkä. Joitakin skitsofreenisiä oireita, joko "positiivisia" tai "negatiivisia", tulee yhä olla jäljellä, mutta ne eivät enää hallitse kliinistä kuvaa. Näihin masennustiloihin liittyy kasvanut itsemurhariski. Jos potilaalla ei enää ole lainkaan skitsofreniaoireita, pitäisi diagnosoida masennustila (F32). Jos skitsofreniaoireet ovat yhä runsaita ja huomiotaherättäviä, diagnoosina pitäisi säilyttää soveltuva skitsofrenian alatyyppi (F20.0-F20.3).
F20.5 Jäännösskitsofrenia (residuaalinen skitsofrenia)
Pitkäaikainen vaihe skitsofreenisessä sairaudessa, joka on selvästi edennyt varhaisvaiheesta myöhäisvaiheeseen. Myöhäisvaihetta luonnehtivat pitkäaikaiset, joskaa eivät välttämättä palautumattomat "negatiiviset" oireet. Tällaisia ovat esim. psykomotorinen hidastuminen, toimettomuus, tunteiden latteutuminen, välinpitämättömyys ja aloitekyvyn puute, puheen määrän tai sisällön niukkuus, kasvonilmeiden, katsekontaktin, äänensävyjen ja asennon välityksellä tapahtuvan sanattoman itseilmaisun köyhyys ekä itsestä huolehtimisen ja sosiaalisen suoriutumisen heikkous.
F20.6 Erityispiirteetön skitsofrenia
Tässä häiriössä käytös muuttuu huomaamatta mutta etenevästi omituiseksi, kyky selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista heikkenee ja suorituskyky laskee. Jäännösskitsofrenian luonteenomaiset negatiiviset piirteet (esim. tunneköyhyys ja tahdonpuute) kehittyvät ilman edeltäviä avoimia psykoottisia oireita.
F20.8 Muu määritetty skitsofrenia
Ei sisällä:
- Lyhyitä skitsofreenistyyppisiä häiriöitä (F23.2)
F20.9 Määrittämätön skitsofrenia
 

Tämän sivun alkuun

F21 Skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)

Häiriölle ovat ominaisia eriskummallinen käytös sekä ajattelun ja tunteiden poikkeavuudet, jotka muistuttavat skitsofreniassa tavattuja, vaikka mitään varmoja ja luonteenomaisia skitsofreenisia poikkeavuuksia ei esiinny missään vaiheessa.

Oireisiin saattaa kuulua tunteiden kylmyyttä tai asiattomuutta, kyvyttömyyttä nauttia, outoa tai erikoista käytöstä, taipumusta sosiaaliseen vetäytymiseen sekä vainoharhaisia tai kummallisia ajatuksia, jotka eivät kuitenkaan ole varsinaisia harhaluuloja.

Oireisiin voi myös kuulua pakkomielteitä, ajatus- ja havaintohäiriöitä sekä satunnaisia ohimeneviä näennäisesti psykoottisia jaksoja, joihin liittyy selviä aistihairahduksia tai kuulo- tai näköharhoja sekä harhaluulon kaltaisia ajatuksia, jotka yleensä esiintyvät ilman ulkoisia yllykkeitä. Häiriöllä ei ole selvää alkua, ja sen kehitys ja kulku ovat yleensä persoonallisuushäiriön kaltaisia.

Ei sisällä:
- Aspergerin oireyhtymää (F84.5)
- Skitsoidista persoonallisuushäiriötä (F60.1)

Tämän sivun alkuun

F22 Pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt

Pitkäaikaiset harhaluulot muodostavat ainoan ja merkittävimmän kliinisen tunnusmerkin näissä häiriöissä, joita ei voida luokittaa elimellisiksi eikä skitsofreenisiksi häiriöiksi eikä mielialahäiriöiksi. Harhaluuuloisuushäiriöt, jotka ovat kestäneet vähemmän kuin joitakin kuukausia, pitäisi ainakin väliaikaisesti luokittaa F23:een.
F22.0 Harhaluuloisuushäiriö
Häiriö jolle on ominaista joko yhden ainoan harhaluulon tai toisiinsa liittyvien, tavallisesti jatkuvien ja joskus elinikäisten harhaluulojen kehittyminen. Harhaluulon tai harhaluulojen sisältö on hyvin vaihteleva.

Ristiriidassa tämän diagnoosin kanssa ovat selvät ja pysyvät kuuloharhat (äänet), skitsofreeniset oireet, kuten vaikutuselämykset ja huomattava tunteiden köyhtyminen, sekä selvät todisteet aivosairaudesta. Satunnaiset ja ohimenevät kuuloharhat eivät kuitenkaan sulje pois tätä diagnoosia etenkään vanhahkoilla potilailla. Pois sulkeminen on kuitenkin paikallaan, jos mainitut oireet ovat tyypillisesti skitsofreenisia ja ne muodostavat huomattavan osan kliinisestä kokonaiskuvasta.

Ei sisällä:
- Paranoidista persoonallisuushäiriötä (F60.0)
- Paranoidista psykoosia (F23.3)
- Paranoidista reaktiota (F23.3)
- Paranoidista skitsofreniaa (F20.0)
F22.8 Muut määritetyt pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt
Harhaluuloon tai harhaluuloihin liittyy jatkuvia ääniharhoja tai skitsofreenisia oireita, jotka eivät riitä skitsofreniadiagnoosiin.
F22.9 Määrittämätön pitkäaikainen harhaluuloisuushäiriö
 

Tämän sivun alkuun

F23 Äkilliset ja väliaikaiset psykoottiset häiriöt

Epäyhtenäinen ryhmä häiriöitä, joille on ominaista psykoottisten oireiden, kuten harhaluulojen, aistiharhojen ja havaintohäiriöiden äkillinen alku sekä tavanomaisen käyttäytymisen vakava häiriintyminen.

Alku määritetään äkilliseksi, jos selvästo poikkeava kliininen kuva kehittyy ja voimistuu noin kahdessa viikossa tai lyhyemmässä ajassa. Näiden häiriöiden elimellisestä taustasta ei ole osoitusta.

Potilas on usein hämmentynyt ja neuvoton, mutta ajan, paikan ja henkilöllisyyden tajun hämärtyminen ei ole niin jatkuvaa tai vaikeaa, että voitaisiin asettaa elimellisperäisen sekavuustilan diagnoosi (F05). Potilas toipuu yleensä täysin muutamassa kuukaudessa, usein muutamassa viikossa tai jopa päivissä. Jos häiriö jatkuu, luokituksen muutos on tarpeen. Toisinaan tämä häiriö voi liittyä äkilliseen stressiin, ts. viikkoa tai paria ennen häiriön alkua esiintyneisiin rasittaviin tapahtumiin.
F23.0 Äkillinen monimuotoinen psykoottinen häiriö ilman skitsofreniaoireita
Äkillinen psykoottinen häiriö, jossa aistiharhat, harhaluulot ja havaintohäiriöt ovat ilmeisiä mutta huomattavan vaihtelevia ja muuttuvat päivittäin tai jopa tunneittain. Myös tunne-elämä on usein myrskyisää: esiintyy voimakkaita onnen tai haltioitumisen tunteita tai ahdistusta ja ärtyisyyttä. Monimuotoisuus ja epävakaus on luonteenomaista kliiniselle kokonaiskuvalle, eivätkä psykoottiset piirteet puolle skitsofreniadiagnoosia (F20).

Nämä häiriöt alkavat usein yhtäkkiä ja kehittyvät nopeasti muutamassa päivässä, ja oireet häviävät usein pikaisesti ja uusiutumatta. Jos oireet säilyvät, diagnoosi pitäisi vaihtaa pitkäaikaiseen harhaluuloisuushäiriöön (F22).
F23.1 Äkillinen monimuotoinen skitsofreniaoireinen psykoottinen häiriö
Äkillinen psykoottinen häiriö, jossa kliininen kuva on monimuotoinen j aepävakaa kuten F23.0:ssa. Siitä huolimatta jotkut skitsofrenian tyypilliset oireet ovat kuitenkin ilmeisiä enimmän osan aikaa. Jos skitsofreniaoireet säilyvät, diagnoosi pitäisi vaihtaa skitsofreniaan (F20).
F23.2 Äkillinen skitsofreenistyyppinen psykoottinen häiriö
Äkillinen psykoottinen häiriö, jossa psykoottiset oireet ovat suhtellisen vakaita ja puoltavat skitsofreniadiagnoosia, mutta ovat kestäneet vähemmän kuin noin kuukauden; F23.0:m mukaiset monimuotoiset epävakaat piirteet puuttuvat. Jos skitsofreniaoireet jatkuvat, diagnoosi pitäisi vaihtaa skitsofreniaan (F20).

Ei sisällä:
- Elimellistä (skitsofreenistyyppistä) harhaluuloisuushäiriötä (F06.2)
- Tarkemmin määrittämätöntä skitsofreenistyyppistä häiriötä (F20.8)
F23.3 Muut äkilliset pääasiallisesti harhaluulo-oireiset psykoottiset häiriöt
Äkilliset psykoottiset häiriöt, joissa suhteellisen vakaat harhaluulot tai harha-aistimukset ovat tärkeimpiä kliinisiä piirteitä, mutta eivät riitä skitsofreniadiagnoosiin (F20). Jos harhaluulot säilyvät, diagnoosi pitäisi vaihtaa pitkäaikaiseen harhaluuloisuushäiriöön (F22).
F23.8 Muut määritetyt äkilliset ja väliaikaiset psykoottiset häiriöt
Kaikki muut määritetyt äkilliset psykoottiset häiriöt, joissa ei ole osoitusta elimellisestä syystä ja joita ei voi luokittaa luokkiin F23.0-F23.3.
F23.9 Määrittämätön äkillinen ja väliaikainen psykoottinen häiriö

Tämän sivun alkuun

F24 Indusoitunut harhaluuloisuus (jaettu harhaluuloisuus)

Kahden tai useamman toisilleen läheisen henkilön jakama harhaluuloisuushäiriö. Vain yksi henkilöistä kärsii aidosta psykoottisesta häiriöstä, mutta harhaluulot leviävät toiseen tai toisiin ja tavallisesti katoavat, kun henkilöt eroavat.

Tämän sivun alkuun

F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt

Jaksottaisia häiriöitä, joissa sekä mielialaoireet että skitsofreniaoireet ovat merkittäviä, mutta joissa ei voida asettaa sen paremmin skitsofrenian kuin masennusjaksojen tai maanisten jaksojenkaan diagnoosia. Muut tilat, joissa mielialaoireita esiintyy jo olemassa olevan skitsofreenisen sairauden lisänä taikka yhtaikaa tai vuorotellen muunlaisten pitkäaikaisten harhaluuloisuushäiriöiden kanssa, luokitetaan F20-F29:een. Mielialaan sopimattomat psykoottiset oireet mielialahäiriöissä eivät puolla skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosia.
F25.0 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto
Sekä skitsofreeniset että maaniset oireet ovat niin huomattavia, ettei tautijakson diagnoosiksi sovi skitsofrenia eikä maaninen jakso. Tähän luokkaan pitäisi sijoittaa sekä yksittäinen häiriöjakso että toistuva häiriö, jonka useimmat jaksot ovat skitsoaffektiivisia ja maanista muotoa.
F25.1 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto
Sekä skitsofrenia- että masennusoireet ovat niin huomattavia, ettei pelkkä skitsofrenian tai masennusjakson diagnoosi ole paikallaan. Tähän luokkaan pitäisi sijoittaa sekä yksittäinen häiriöjakso että toistuva häiriö, jossa enemmistö jaksoista on skitsoaffektiivisia ja masennusoireista muotoa.
F25.2 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö
25.8 Muut määritetyt skitsoaffektiiviset häiriöt
 
25.9 Määrittämätön skitsoaffektiivinen häiriö

Tämän sivun alkuun

F28 Muut määritetyt ei-elimilliset psykoottiset häiriöt

Harhaluuloisuus- ja aistiharhaisuushäiriöt, jotka eivät riitä skitsofrenian (F20), pitkäaikaisten harhaluuloisuushäiriöiden (F22), äkillisten väliaikaisten psykoottisten häiriöiden (F23), psykoottisten maanisten jaksojen (F30.2) tai vaikean masennusjakson (F32.2) diagnoosiin.

Tämän sivun alkuun

F29 Määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö

Ei sisällä:
- Tarkemmin määrittämätöntä mielenterveyden häiriötä (F99).

Tautiluokitusmuistiinpanojen alkuun    Tämän sivun alkuun