Muistiinpanoja ICD-10 -tautiluokituksesta
Tämä ei ole virallinen tietolähde!
Paluu tautiluokitusmuistiinpanojen kansilehdelle
Alaluku F60-F69 sisältää kliinisesti merkittäviä pitkäaikaisia tiloja ja käyttäytymismalleja, jotka ilmentävät yksilön luonteenomaista elämäntapaa sekä suhtautumista itseensä ja muihin. Jotkut niistä ilmaantuvat varhaisessa yksilönkehityksen vaiheessa rakennetekijöiden ja sosiaalisten kokemusten tuloksena, kun taas toiset kehittyvät myöhemmällä iällä.
Määritetyt persoonallisuushäiriöt (F60), sekamuotoiset ja muut persoonallisuushäiriöt (F61) sekä pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset (F62) ovat syvälle juurtuneita ja kestäviä käyttäytymismalleja ja ilmenevät joustamattomina käyttäytymisvasteina hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa. Nämä käyttäytymismuodot ovat äärimmäisen tai huomattavan poikkeavia verrattuna tapaan, jolla tietyn kulttuurin keskimääräinen edustaja havaitsee, ajattelee, tuntee ja varsinkin suhtautuu muihin.
Tällaiset käyttäytymismallit ovat yleensä vakiintuneita ja kattavat moninaisia käyttäytymisen ja psykologisen toiminnan alueita. Monet henkilöt, joskaan eivät kaikki, joille nämä käyttäytymismuodot ovat ominaisia, kokevat myös vaihtelevanasteista kärsimystä ja ongelmia sosiaalisessa suoriutumisessa.
Yksilön persoonallisuudessa ja käyttäytymistaipumuksissa on vakavia häiriöitä, jotka eivät suoranaisesti aiheudu aivosairaudesta, aivovammasta tai muusta aivohäiriöstä eivätkä muustakaan psykiatrisesta häiriöstä. Häiriöt ovat yleensä ilmeisiä lapsuudesta tai nuoruudesta asti ja jatkuvat läpi aikuisiän.
Persoonallisuushäiriölle ovat luonteenomaisia epäluuloisuus, ylenmääräinen herkkyys takaiskuille, kyvyttömyys antaa anteeksi loukkauksia sekä taipumus kokemusten vääristymiseen tulkitsemalla toisten neutraalit tai ystävälliset teot vihamielisiksi tai halveksiviksi. Piirteisiin kuuluvat myös toistuvat perusteettomat epäilykset puolison tai sukupuolikumppanin seksuaalisesta uskollisuudesta sekä taistelunhaluinen ja itsepintainen tietoisuus omista oikeuksista. Myös liiallinen itsekeskeisyys ja omahyväisyys ovat usein esiintyviä ominaisuuksia.
Persoonallisuushöiriölle on ominaista vetäytyminen pois tunnepitoisista, sosiaalisista ja muista suhteista mielikuvitukseen, yksinäisiin harrastuksiin ja itsetutkiskeluun. Kyky ilmaista tunteita ja kokea mielihyvää on rajoittunut.
Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia piittaamattomuus sosiaalisista velvollisuuksista ja paatunut välinpitämättömyys toisten tunteita kohtaan. Käyttäytymisen ja vallitsevien sosiaalisten normien välillä on karkea epäsuhta. Epämiellyttävät kokemukset kuten rangaistukset eivät helposti muuta tällaista käyttäytymistä.
Turhaumien sietokyky on alhainen samoin kuin aggressiivisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen kynnys. Henkilöllä on taipumus moittia muita tai puolustella uskottavan tuntuisin järkeistyksin omaa käytöstään, joka johtaa hänet selkkaukseen yhteiskunnan kanssa.
Huom! Jatkuva ärtyneisyys ja käytöshäiriö lapsuudessa ja nuoruusiässä täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole välttämättömiä diagnoosille.
Eri kulttuureilla on niille ominaisia käytösmalleja sosiaalisten normien, sääntöjen ja velvoitteiden noudattamisen suhteen. Diagnostisia alaluokkia on ehdotettu kehitettäväksi näiden eroja kuvaamiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi vastuuttomuuta ja välinpitämättömyyttä sosiaalisia normeja kohtaan.
Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Kyky suunnitella asioita etukäteen voi olla varsin vähäinen. Henkilö on altis tunteenpurkauksille ja usein kyvytön hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jaetaan impulsiiviseen tyyppiin ja rajatilatyyppiin.
Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute. Väkivaltaiset purkaukset ja uhkaava käytös ovat tavallisia, etenkin reaktiona muiden kritiikkiin.
Rajatilatyypillä esiintyvät useat tunne-elämän epävakaisuuden piirteet. Sille ovat ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä pyrkimyksissä (seksuaaliset pyrkimykset mukaan luettuina) sekä jatkuva tyhjyyden tunne. Kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet saattavat aiheuttaa toistuvasti tunne-elämän kriisejä. Ne voivat olla yhteydessä liialliseen pyrkimykseen välttää hyljätyksi tulemista. Nämä kriisit voivat johtaa toistuviin itsemurhauhkauksiin tai -yrityksiin tai muuhun itsetuohoisuuteen (vaikkakin tätä saattaa tapahtua myös ilman selviä ulkoisia aiheuttajia).
Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia pinnallinen ja epävakaa tunne-elämä, suurieleinen ja teennäinen esiintyminen, liioitteleva tunteiden ilmaiseminen, alttius vaikutteille, itsekeskeisyys, omien halujen tyydyttäminen ja toisten ihmisten laiminlyönti, loukkaantumisherkkyys sekä jatkuva huomion, arvonannon ja jännityksen etsintä.
Huom! Itsekeskeisyys, nautinnonhaluisuus, jatkuva arvostuksen odottaminen, toisten ihmisten tarpeiden laiminlyöminen, herkkä loukkaantuminen sekä jatkuva manipulatiivinen käytös täydentävät kliinistä kuvaa, mutta eivät ole diagnoosin asettamisen kannalta välttämättömiä.
Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia epäily, täydellisyyden tavoittelu, liiallinen tunnollisuus, pikkutarkkuus, huolellisuus, itsepäisyys, varovaisuus ja joustamattomuus. Henkilöllä saattaa olla itsepintaisia epämieluisia ajatuksia tai yllykkeitä, jotka ovat lievempiä kuin pakko-oireisessa häiriössä.
Huomautus: Tähän häiriöön viitataan usein nimellä "obsessiivis-kompulsiivinen persoonallisuushäiriö".
Persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet. Henkilön läheinen tuttavapiiri on suppea, hän kaipaa lakkaamatta hyväksyntää ja kiintymystä ja on yliherkkä hylkäämiselle ja arvostelulle. Hän pyrkii välttämään tiettyjä toimintoja liioittelemalla jokapäiväisiin tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja tai uhkia.
Persoonallisuushäiriölle ovat luonteenomaisia laaja-alainen alistuva tukeutuminen toisiin ihmisiin omaa elämää koskevien suurten ja pienten päätösten teossa, voimakas hylätyksi tulemisen pelko, avuttomuuden ja kyvyttömyyden tunne, alistuva mukautuminen vanhempien ja muiden ihmisten toiveisiin sekä heikko kyky vastata arkielämän vaateisiin. Tarmon puute voi näkyä älyllisen toiminnan tai tunne-elämän alueella, ja henkilö siirtää usein mielellään vastuuta muille. Henkilö pitää itseään helposti avuttomana, epäpätevänä ja kestokyvyltään heikkona.
Tätä koodia käytetään, jos häiriö täyttää kohdassa F60 määritetyt persoonallisuushäiriön ykeiset kriteerit, mutta mikään yllä olevista luokista ei sovi. Tätä koodia käytettäessä on erityisen tärkeää kuvata häiriö myös sanallisesti.
Tähän ryhmään kuuluvat persoonallisuushäiriöt ovat usein kiusallisia, mutta niiden oireisto ei sisällä sellaisia erityispiirteitä kuin on luonteenomaista F60:ssä kuvattujen häiriöiden kohdalla. Sen vuoksi niitä on usein vaikeampi luokitella kuin F60:een sisältyviä häiriöitä.
Aikuisiän persoonallisuuden ja käyttäytymisen häiriöitä, jotka ovat seurausta altistumisesta tuhoisalle tai ylenmääräiselle pitkittyneelle rasitukselle. Ne voivat myös seurata vakavaa psyykkistä sairautta henkilöllä, jolla ei ole aiempaa persoonallisuushäiriötä. Näitä diganooseja käytetään vain, jos on todennäköistä, että henkilän tapa suhtautua itseensä ja ympäristöönsä samoin kuin itseä ja ympäristöä koskeva ajattelu- ja havainnointitapa ovat selvästi ja pitkäaikaisesti muuttuneet. Persoonallisuuden muutoksen tulee olla merkittävä ja sen tulee liittyä joustamattomaan ja sopeutumattomaan käyttäytymiseen, jota ei esiintynyt ennen häiriön aiheuttanutta kokemusta. Muutos ei saa olla jonkin muun mielenterveyshäiriön suora ilmentymä eikä edeltävän häiriön jäännösoire. Ei sisällä: Aivosairauden, aivovamman tai aivojen toimintahäiriön aiheuttamaa persoonallisuus- ja käytöshäiriötä (F07).
Tämän ryhmän käyttäytymishäiriöitä ei voida luokittaa muihin ryhmiin. Luonteenomaisia ovat toistuvat hallitsemattomat toiminnot, joille ei ole selviä järkiperäisiä syitä ja jotka yleensä vahingoittavat omia ja muiden ihmisten etuja. Henkilö kertoo käyttäytymisen liittyvän toimintayllykkeisiin. Näiden häiriöiden syitä ei tunneta. Ne luokitetaan yhteen, koska koska niitä voidaan yleisluonteisesti kuvailla tietyin yhtäläisyyksin; ei siksi, että niillä tiedettäisiin olevan muita tärkeitä yhteisiä piirteitä.
Vanhan käytännön mukaan alkoholin ja huumeiden käyttö (F10-F19) sekä seksuaalisuuteen (F65) ja syömiseen (F52) liittyvät käytös- ja hillitsemishäiriöt eivät kuulu tähän luokkaan.
Toimintaa edeltää jännitys, joka muuttuu helpotukseksi
toiminnan toteutuessa.
Mukaan lukien: Toistuvat raivokohtaukset
Tähän ryhmään kuuluu joukko muita seksuaalisen mieltymyksen ja toiminnan muotoja, kuten säädyttömien puhelujen soittaminen, sukupuolisen kiihotuksen hankkiminen hankautumalla toisia ihmisiä vasten väkijoukossa, seksuaalinen toiminta eläinten kanssa sekä kuristamisen tai hapenpuutteen käyttö sukupuolisen kiihotuksen voimistamiseksi. Tähän luokitellaan myös sellaisten kumppanien asettaminen etusijalle, joilla on jokin anatominen poikkeavuus kuten jalan amputaatio.
Eroottiset tottumukset ovat liian moninaisia ja monet niistä liian harvinaisia tai vääristyneitä, jotta jokaiselle voitaisiin määrittää oma diagnoosi. Virtsan nieleminen, tuhriminen, esinahan tai nännien lävistäminen voivat kuulua sadomasokististen tapojen kirjoon. Erilaiset masturbaatiorituaalit ovat tavallisia. Äärimmäisen erikoiset tavat kuten esineiden työntäminen peräsuoleen tai virtsaputkeen tai osittainen itsensä kuristaminen lasketaan poikkeavuuksiksi, kun ne syrjäyttävät tavanomaiset seksuaaliset kontaktit. Nekrofilia kuuluu myös tähän ryhmään.
Mukaan lukien: Psykoseksuaalisen kehityksen häiriöt.
Huom! Sukupuolista suuntautumista sinänsä ei
tule pitää häiriönä.
Henkilö kärsii sukupuoli-identiteettiään tai sukupuolista suuntautumistaan koskevasta epävarmuudesta, mikä aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Useimmiten tällainen tilanne syntyy nuoruusikäisillä, jotka eivät ole varmoja, ovatko he suuntautumiseltaan homoseksuaaleja, heteroseksuaaleja vai biseksuaaleja. Tilanne voi esiintyä myös yksilöillä, jotka ilmeisen vakaan seksuaalisen suuntautuneisuuden vaiheen jälkeen (ja usein pitkäaikaisessa suhteessa ollen) huomaavat sukupuolisen suuntautumisensa muuttuvan.
Sukupuolinen identiteetti tai mieltymys (heteroseksuaalinen, homoseksuaalinen, biseksuaalinen tai murrosikää edeltävä) ei ole epävarma, mutta yksilö toivoisi sen olevan erilainen siihen liittyvän psyykkisen tai käyttäytymisen häiriön takia, ja hän saattaa hakeutua hoitoon muuttaakseen sitä.
Sukupuoli-identiteetti tai sukupuolinen suuntautuneisuus (heteroseksuaalinen, homoseksuaalinen tai biseksuaalinen) johtaa vaikeuksiin seksuaalisen suhteen luomisessa tai säilyttämisessä.
Mukaan lukien: Korvausneuroosi
Todettuun ruumiilliseen häiriöön, tautiin tai vammaan sopivat ja alun perin siitä aiheutuvat ruumiilliset oireet pitkittyvät tai muuttuvat liiallisiksi henkilön psyykkisen tilan takia. Kehittyy huomionhakuisen käyttäytymisen malli. Siihen saattaa liittyä tavallisesti epämääräisiä lisäoireita, joiden perussyy ei ole fyysinen. Henkilö tavallisesti kärsii tästä kivusta tai vammasta ja on usein huolestunut pitkittyneen tai etenevän vajaakykyisyyden tai kivun mahdollisuudesta, mikä saattaa olla aiheellistakin. Tyytymättömyys hoidon tai tutkimusten tuloksiin tai pettymys hoitohenkilökunnalta saadun huomion määrään voi myös toimia motivoivana tekijänä. Joissakin tapauksissa selvänä motiivina toimii rahallisen korvauksen mahdollisuus onnettomuuksien tai vammojen yhteydessä. Oireisto ei kuitenkaan välttämättä parane, vaikka korvausasia ratkeaisikin.
Henkilö teeskentelee oireita toistuvasti, vaikka ei ole todettu fyysistä tai psyykkistä häiriötä, sairautta tai vikaa. Fyysisiä oireita aikaansaadakseen henkilö saattaa jopa aiheuttaa itselleen verenvuotoa viiltämällä tai raapimalla itseään tai hän saattaa ruiskuttaa itseensä myrkyllisiä aineita. Kivun jäjittely ja vaativuus yhdistyneinä verenvuotoon voivat olla niin vakuuttavia ja pysyviä, että tällaiselle henkilölle tehdään toistuvasti tutkimuksia ja leikkauksia eri sairaaloissa, vaikka löydökset ovat toistuvasti negatiivisia.
Syyt ovat epäselviä ja luultavasti sisäsyntyisiä. Henkilö pyrkii omaksumaan sairaan roolin. Häiriöön yhdistyy usein huomattavia persoonallisuus- ja ihmissuhdehäiriöitä.
Sairaaksi tekeytyminen, määriteltynä tarkoitukselliseksi fyysisten tai psyykkisten oireiden tuottamiseksi tai teeskentelemiseksi, joka on ulkoisten vaikeuksien tai yllykkeiden aikaansaamaa, tulisi luokitella koodilla "Z76.5 Tekosairas (tietoinen simulantti)" eikä millään F-luokan koodilla. Yleisimpiä ulkoisia sairaaksi tekeytymisen syitä ovat rikossyytteen välttäminen, laittomien lääkkeiden hankkiminen, asevelvollisuuden tai vaarallisten sotatoimien välttäminen tai sairaudesta johtuvan hyödyn saaminen esimerkiksi asumiseen tai muihin elinolosuhteisiin. Sairaaksi tekeytyminen on kohtalaisen tavallista lainkäytön yhteydessä ja sotilaspiireissä. Sen sijaan se on verraten epätavallista tavallisessa siviilielämässä.
Tätä nimikettä käytetään, jos aikuisiän persoonallisuus- tai käytöshäiriötä ei voi luokitella mihinkään edeltävään ryhmään.