Jos kysyttäisiin, mitkä terveysriskit ovat Kalifornian matkalla suuremmat kuin kotona Suomessa, maallikkona vastaisin todennäköisyysjärjestyksessä näin:
Lisäksi matkoilla olo lisää muidenkin vaivojen esiintymistä ja vaikeuttaa niiden hoitoa. Kts:
Ripulin vaara ei ole Pohjois-Amerikassa sen suurempi kuin Suomessa.
Lääkkeitä tai apulaitteita käyttävien on erityisesti varauduttava siihen, että lääkkeiden saanti ja apulaitteiden huolto voi olla vaikeaa ja kallista. Lääkkeistä pitää tietää niiden geneeriset englanninkieliset nimet, sillä monilla lääkkeillä on USA:ssa eri markkinointinimi kuin Euroopassa. Lääkkeet on syytä ottaa mukaan alkuperäispakkauksineen, joista tulli voi tarvittaessa todeta, mistä aineista on kysymys.
Kaikkien on syytä varautua vakuutuksin korkeisiin sairaanhoitokuluihin. Kalifornian sairaalat ovat korkeatasoisia, mutta potilaaksi voi olla vaikea päästä, ellei maksajasta ole varmuutta. Mukana pitää tietysti olla myös paperi tai kortti, josta selviää vakuutuksen voimassaolo ja yhteystiedot, mistä maksusitoumus voidaan esim. onnettomuuden jälkeen tarkistaa.
Valtaosa tämän sivun tekstistä on peräisin Matkailijan terveysoppaasta, jossa on myös sivu "Matkalle valmistautuminen ja matkalta paluu". Se kannattaa lukea ja noudattaa soveltuvin osin. Sitä ei ole kuitenkaan kirjoitettu erityisesti USA:an matkustaville, joten osa ohjeista voi olla epärelevantteja. Tuossa tekstissä toisin paikoin käytetty punainen väri tarkoittaa, että kyseistä kohtaa on muutettu edellisestä versiosta.
"Lähde: Matkailijan terveysopas (Kustannus Oy Duodecim)
Auringon ultraviolettisäteilyn aiheuttama toistuva ihon palaminen lisää ihosyöpäriskiä. Silmävauriot ja akuutti ihon palaminen ovat yleisimpiä matkailijoiden terveysongelmia (taulukko 6). Ultravioletti- eli UV-säteilyn haittoja voidaan vähentää seuraavilla tavoilla:
Solariumin käyttö ennen UV-altistusta etelän auringossa antaa vain niukasti suojaa palamiselta, mutta lisää UV-A-altistusta. Beetakaroteenivalmisteiden käyttö ennen altistusta antaa iholle lievästi kellertävän värin suojaksi. Vasta ihon paksuntuminen ja vähitellen syntyvä rusketus suojaavat paremmin palamiselta. Jotkut lääkkeet, kuten eräät mikrobilääkkeet voivat herkistää auringon valolle.
Lumi heijastaa auringon valosta 80 % ja vaalea hiekka 25 %. Tällaisissa oloissa on silmien ja kasvojen suojaamisesta huolehdittava muulloinkin kuin keskipäivän aikaan. Korkealla, esim. 2 000 m merenpinnasta, UV-säteily on yleensä selvästi voimakkaampaa. Jos iho palaa auringossa, tulee lisäaltistusta välttää, huolehtia riittävästä nesteen saannista ja tarvittaessa käyttää lyhytaikaisesti hydrokortisonivoiteita sekä särkylääkkeitä. Erityisen tärkeää on suojata lasten iho, koska lapsuusiällä palaminen on ihosyöpävaaran kannalta kaikkein merkittävintä. Vauvaikäisiä ei pitäisi lainkaan altistaa suoralle auringonvalolle. "
Liikenneonnettomuudet
Suurin osa tapaturmista sattuu ihmisille kotona tai muuten tutuissa paikoissa. Vieraissa oloissa ihminen valpastuu. Oman ennakkokäsitykseni mukaan lyhyellä Kalifornianmatkalla suurin tapaturmavaara liittyy seuraavien tekijöiden yhteisvaikutukseen:
Muut tapaturmat
Muita suomalaisille ominaisia riskitekijöitä ovat:
Punkin purema ja Lymen tauti (borrelioosi)
Suomalainen lääkäri Ilkka Vartiovaara kuvaa kirjassaan "Delfiinin laulu" omaa kohtaloaan. Hän oli Suomen Lääkäriliiton palveluksessa työmatkalla Pohjois-Amerikan länsirannikolla, tosin sen pohjoisosassa (Vancouverissa) eikä Kaliforniassa. Majapaikassa häntä puri punkki ja hän sai taudin, joka tunnetaan USA:ssa parhaiten nimellä "Lymen tauti". Suomessa sitä kutsutaan yleensä borrelioosiksi (lat. Borrelia burgdorferi). Taudin tärkein levittäjä on puutiaispunkki (Ixodes ricinus). Kaikkialla missä noita punkkeja on, voi olla tuota tautiakin.
Jos suomalainen saa Suomessa borrelioosin, se ei ole yleensä kovin vakava asia. Sensijaan Vartiovaaran tapaus osoittaa, että ulkomailta saatuna se voi aiheuttaa parantumattoman tilan, joka on erittäin tuskallinen. Punkin kantama bakteeri on nimittäin erilainen eri maanosissa ja suomalaisilla ei ole vastustuskykyä amerikkalaista bakteeria vastaan. Vartiovaaran tapauksessa suomalaisilla lääkäreillä ei ollut kykyä havaita ja tunnistaa amerikkalaisperäistä bakteeria, vaan hänen kipujaan alettiin epäillä psyykkisperäisiksi, kun laboratoriokokeet eivät osoittaneet mitään erikoista. Diagnoosin tekoon meni noin vuosi ja vaivojen syy löytyi vasta vuoden kuluttua amerikkalaisen ystävän lähettämän lehtiartikkelin pohjalta.
Matkailijan terveysopas sanoo asiasta mm. seuraavaa:
"Varma borrelioosin merkki on muutaman päivän kuluttua punkinpureman jälkeen puremakohdan ympärille syntyvä rengasmaisesti leviävä, punoittava ihottuma. Tämä oire jää toisinaan ilmaantumatta, ja oireina ovat päänsärky ja muut säryt, kuume ja väsymys. Jos havaitsee itsessään tällaisia oireita muutaman viikon kuluessa puremasta, on hakeuduttava lääkäriin. Tauti hoidetaan mikrobilääkkeillä.
Jos matkan aikana liikutaan aluskasvillisuuden seassa, kannattaa paikallisilta asukkailta tiedustella, onko alueella punkkeja. Päivittäinen koko kehon »punkkisyyni» on paras keino välttyä puremilta. Tarkastusta tehdessä tulee pitää mielessä, että punkit ovat alle 3 mm:n kokoisia. Sukat ja housujen lahkeet pitää tarkastaa, pudistella tai harjata heti kävelyn jälkeen. Hyönteiskarkotteista ja pitkävartisista jalkineista saattaa myös olla apua. Puutiainen tulee irrottaa iholta mahdollisimman pian ja varovasti. Parhaiten irrotus onnistuu käyttämällä pinsettejä tai apteekista saatavia punkinpoimijoita. Mitä lyhyemmän ajan punkilla on mahdollisuus purra, sitä pienempi on taudin tarttumisen todennäköisyys.
Borrelioosirokote sai myyntiluvan vuonna 1998 Yhdysvalloissa. ... Rokote suojaa Lymen tautia aiheuttavan spirokeetan Yhdysvalloissa esiintyvältä alalajilta. Rokotteen suojateho on kahden rokotekerran jälkeen vasta 50%, mutta kolmannen rokotuskerran jälkeen jo 79%. Saman rokotteen käyttöä Euroopassa ei voida pitää perusteltuna, sillä meillä tuota bakteerin alalajia esiintyy harvoin. Euroopassa onkin kehitteillä ainakin kaksi toisistaan poikkeavaa monivalenttista borrelioosirokotetta, joista toista testataan Ahvenanmaalla. Näyttää kuitenkin siltä, että vielä ainakaan pariin vuoteen emme voi odottaa eurooppalaista borrelioosirokotetta markkinoille."
Muut puremat
Matkailijan terveysopas: "Pureman jälkeen annettuna (post-exposure): Rokotetta käytetään suojaukseen myös rabiesepäillyn eläimen pureman jälkeen, jolloin pistossarjaan kuuluu viisi injektiota (päivinä 0, 3, 7, 14 ja 30). Huolellisen haavanpuhdistuksen jälkeen aloitetaan rokotus välittömästi, mielellään 24 tunnin kuluessa rabiesoireisen eläimen puremasta. Kasvojen, kaulan ja sormenpään alueiden puremissa tai jos muilla -alueilla on useita puremia, annetaan aina myös rabies-immunoglobuliinia 20 KY/kg (Imogan Rabies®) lihakseen. Jos pureman uhri on saanut ennalta ehkäisevät rokotukset, hänelle joudutaan antamaan lisäpistoksia, joiden määrä riippuu ennalta ehkäisevien pistosten aikataulusta.
Ihmistä purrut eläin on pyrittävä pyydystämään, ja sen sairastumista on seurattava. Jos kotieläin (koira tai kissa) on vielä 10 vrk:n kuluttua puremasta terve, altistumisen jälkeen jo aloitetun rokottamisen lopettamista voidaan harkita. Villieläinten aiheuttamissa puremissa on otettava huomioon rabieksen esiintyminen alueella ja tehtävä mahdollisuuksien mukaan rabiesdiagnoosi eläimestä laboratoriomenetelmin.
Ihmisellä rabies johtaa aina kuolemaan oireiden puhjettua. Alle vuorokaudessa aloitetulla rokotushoidolla ja mahdollisella immunoglobuliinihoidolla ihminen voidaan pelastaa. Immuuniterapia antaa lähes 100 %:n suojan."
Lähde: Matkailijan terveysopas (Kustannus Oy Duodecim)
"Mitättömänkin näköiset haavat on puhdistettava huolellisesti runsaalla vedellä ja spriillä, jos mahdollista (kosteuspyyhkeellä), sillä lämpimissä ja kuumissa oloissa tulehdusvaara on suuri. Antibioottisalvat eivät ole pitkäaikaisesti käytettyinä suositeltavia kosketusyliherkkyyden kehittymisen vaaran takia.
Voimakasta ihon tai ihonalaisen kudoksen tulehdusta hoidetaan suun kautta otettavilla mikrobilääkkeillä. Trooppinen ilmasto ja aurinko sekä mahdolliset estolääkitykset voivat pahentaa jo olemassa olevia iho-ongelmia, kuten psoriasista, aknea, ekseemoja ja aurinkoihottumaa. Ihon sienitulehdukset ovat tavallisia kosteissa ja kuumissa oloissa. Trooppinen ilmasto voi myös aktivoida olemassa olevan, usein vähäoireisen sienitulehduksen. Näiden tulehdusten hoitoon on saatavissa reseptittä tehokkaita paikallisvoiteita (mikonatsoli, klotrimatsoli).
Hyönteisten pistojen aiheuttamaa kuumotusta ja kutinaa voi lievittää hydrokortisonipitoisilla voiteilla ja antihistamiinitableteilla; ihon raapimista olisi vältettävä tulehdusvaaran vuoksi. Joskus esiintyviin erityisen voimakkaisiin ja yleistyneisiin hyönteisreaktioihin sopii ensiavuksi kyypakkaus."
Lähde: Matkailijan terveysopas (Kustannus Oy Duodecim)
"Matkailijan mielenterveydelliset ongelmat liittyvät oleellisesti matkan luonteeseen ja matkailijan mielen perusterveyteen.
Lomamatkailijan oletetaan olevan mieleltään hyväkuntoinen, pääseehän hän pois arkirutiineista uuteen ympäristöön. Ihmisen mieli kuitenkin seuraa häntä matkoillekin – psyykkisen sairauden hoitoon ei riitä aina lepo. Mieleltään epätasapainossa oleva ihminen voi kokea uuden ympäristön ylivoimaisen ahdistavana ja saada erikoisiakin psyykkisiä oireita. Lomamatkoihin joskus liittyvä runsas päivittäinen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa unettomuutta, ahdistuneisuutta ja pahimmillaan deliriumin, johon sisältyy harhanäkyjä ja sekavuutta.
Jos matkalle lähtijä tietää kärsivänsä mielenterveysongelmista, hänen olisi hyvä matkustaa seuralaisen kanssa. Jos matkustajalla on aiempi psykiatrinen hoitosuhde, on matkasta hyvä neuvotella hoitavan henkilön kanssa ja arvioida matkan sopivaa ajankohtaa. Lääkityksiä ei kannata äkillisesti itse muuttaa matkan aikana, vaan muutoksista tulee neuvotella. Tietyt lääkeaineet edellyttävät varovaisuutta. Lyhytaikaiset unilääkkeet esim. lentokoneessa otettuina voivat aiheuttaa muistamattomuutta ja sekavuutta. Osa psykoosilääkkeistä aiheuttaa voimakkaassa auringonpaisteessa ihottumaa. Litium-lääkityksen pitoisuus saattaa vaihdella voimakkaan hikoamisen takia. Malarialääke meflokiinin haittavaikutuksia voivat olla masennuskohtaukset ja harvinaisena jopa psykoosi niille alttiilla ihmisillä.
Vieraissa oloissa ei aina ole helppoa löytää mielenterveydellistä ensiapuhoitoa. Osaksi syynä ovat kieli- ja kulttuurierot, mutta monissa maissa myös asiantuntijoiden, psykiatrien ja psykologien puute. Tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon määräämisen lainsäädäntö vaihtelee. Jos ulkomailta Suomeen saapuvan suomalaisen tai ulkomaalaisen arvioidaan tarvitsevan tahdosta riippumatta psykiatrista apua, hänet tulee toimittaa kotimaahan saavuttua lähimpään terveyskeskukseen arviota varten."