Viikko 36/2004 (ma 30.8.2004 -): "On tullut syyskuun ensimmäinen päivä!"

Kouluaikanani syyslukukausi alkoi aina syyskuun ensimmäisenä päivänä. Koulumme rehtori Lauri Kotkatlahti aloitti avajaisjuhlassa pitämänsä puheen joka vuosi sanoin "On tullut syyskuun ensimmäinen päivä". Vieläkin koen syyskuun ensimmäisen päivän energialatauksen: kesän "inhottavat helteet" ovat jääneet taakse, saa taas pukeutua lämpimästi ja aloittaa uusien asioiden opiskelun.

Venäjällä, Beslanin kaupungissa Pohjois-Ossetiassa, koulun lukukauden avajaisjuhlasta tuli koko maailmaa järkyttänyt tapahtuma. Kaappauksessa ja sitä seuranneessa tulitaistelussa arvioidaan kuolleen lähes 400 ihmistä - heistä puolet lapsia. (Lähde: MTV3-STT 6.9.2004 klo 5:11). Tämä on liian vaatimaton foorumi niin ison ja vaikean asian käsittelemiseen. (Hetken hiljaisuus).

Toisella tavalla ajankohtainen Venäjä-asia on Suomen jatkosota, jonka päättymisestä tuli juuri kuluneeksi 60 vuotta. Kävin torstaina Sotamuseossa katsomassa senaiheisen erikoisnäyttelyn, joka päättyi samana päivänä kuin sotakin aikanaan eli 5. syyskuuta.

Zeppelin NT -tyyppinen ilmalaiva Yosoko!Japan (ent. Bodensee) lähti Malmilta sunnuntaina 5.9.2004 noin klo 11 takaisin Tukholman kautta synnyinkaupunkiinsa Friedrichshafeniin rahdattavaksi sieltä laivalla Japaniin. Se saapui Malmille 18.7.2004 tarkoituksena jatkaa matkaa Pietariin 2 päivää myöhemmin. Venäjän viranomaiset eivät kuitenkaan myöntäneet sille lupaa lentää Venäjän ylitse samaa reittiä, jota paljon suurempi saksalainen "Graf Zeppelin"-ilmalaiva oli vuonna 1931 lentänyt. Vuonna 1931 Neuvostoliitto julkaisi sen kunniaksi postimerkkisarjan ja vielä vuonna 1991 tapahtuman kunniaksi 60-vuotisjuhlamerkin! Silloinen Neuvostoliitto siis salli lennon, mutta nykyinen Venäjä ei!

En tiedä ilmalaivan epäonnistuneesta lentolupaprosessista yhtään mitään, mutta mielikuvitustani kiihottivat seuraavat ajatukset: Kysymyksessä on Saksassa valmistettu uudenaikainen ilmalaiva, joka pyrki lentämään Suomesta Japaniin. Osapuolet ovat siis kaikki sota-aikaisia Venäjän vihollisia, nykyisin toki ystäviä. Aluksen kylkeä dominoivat Konican ja Minoltan mainokset. Molemmat pääsponsorit ovat siis nimenomaan kameratekniikan huippuosaajia. Luultavasti amerikkalaiset ovat jo satelliiteista kuvanneet Venäjältä kaiken heitä kiinnostavan, mutta hitaasti matalalla ja vain kirkkaalla säällä lentävä ilmalaiva mahdollistaisi vieläkin yksityiskohtaisemman kuvaamisen reittinsä varrelta. Ilta-Sanomien 10.8.2004 mukaan reitin piti kulkea mm. Venäjän ydinjätteenkäsittelykaupungin Tsheljabinskin kautta, joka kylmän sodan aikana oli yksi Neuvostoliiton ns. suljetuista kaupungeista. Niitä ei ollut merkitty edes karttoihin.

Venäjän alkeiskurssini jatkuu viikon kuluttua. Ennen sitä yritän kerrata viimevuotisen ykköskurssin sisällön, joka on päässyt pahasti unohtumaan. Tein pienen apuhakemiston www.ahjos.net/kielet, mistä pääsee kätevästi kaikille Venäjä-aiheisille sivuilleni.

Viikko 37/2004 (ma 6.9.2004 -): "Opin sauna autuas aina!"

Kokeilin, kuinka Excel-työkirjan sisällön saa Webiin Excelin nykyisellä versiolla. Edelliset kokeiluni samasta asiasta tein jollakin vanhemmalla versiolla. Vaihtoehtoisia tapoja näyttää nyt olevan kolme erilaista. Kaikista niistä on esimerkki kielisivulla www.ahjos.net/kielet. Käytän Exceliä sanastotaulukon laadinnassa. Siinä on helppo määritellä, että yksi sarake sisältää venäläisiä kyrillisiä kirjaimia (kirjasinlajina Tahoma) ja muissa sarakkeissa on Suomessa käytettävät latinalaiset kirjaimet.

Tuohon sanastotaulukkoon olen tähän mennessä koonnut viime talvena käymältäni venäjän alkeiskurssilta viiden kuukauden oppimäärää vastaavan sanaston. Kurssi kesti kahdeksan kuukautta ja jatkuu nyt alkavalla viikolla, joten työ ja siihen liittyvä oppiminen on vielä kovasti kesken.

Sanaston oppimista edesauttaa se, että jotenkin käyttää tai työstää sitä. Kirjoittaminen on yksi hyvä tapa totuttaa aivot ajattelemaan mitä tahansa aineistoa. Lopulta tiivistetyistä muistiinpanoista voi kerran opitut ja sittemmin taas unohtuneet sanat palauttaa nopeammin mieleen kuin alkuperäisaineistosta. Tässä tapauksessa alkuperäisaineisto koostuu kurssilla käytetystä oppikirjasta, opettajan jakamista lukuisista erillisistä monisteista ja omista vihkoon tai kirjan sivuille tunnilla hätäisesti merkityistä muistiinpanoista.

Viikko 38/2004 (ma 13.9.2004 -): Kaikki uusi ei ole entistä parempaa

Edellisen viikon raportissa mainitulla "kielisivulla" oli noin viikon ajan kolme vaihtoehtoista Web-versiota samasta Excel-työkirjasta. Niistä uusimmalla tekniikalla toteutettu osoittautui kovin hankalaksi ja epäkäytännölliseksi. Se alkoi jossakin vaiheessa avautua minulle selainkäytössä palvelimelta tyhjänä Excel-työkirjana eikä ongelma ole poistunut, vaikka olen luonut koko tiedoston uudelleen. Eräs lukijani on sitä pyynnöstäni testannut ja hänelle se kyllä avautuu sisältöineen, mutta hänenkin mielestään tavallinen Excel-työkirja (xls-tiedostona) on helpompi lukea.

Poistin tuon "kolmannen version" linkin kielisivulta, mutta jääköön se linkattu tiedosto palvelimelle vielä joksikin aikaa, jos joku haluaa sitä tutkia. En kuitenkaan päivitä enää sen tietosisältöä. Tiedoston suora osoite on www.ahjos.net/kielet/v-alkeet-xml.htm. Sen käyttäminen "vuorovaikutteisesti" edellyttää, että tietokoneessasi on oltava asennettuna Microsoft® Internet Explorer 5.01 Service Pack 2 (SP2) tai uudempi versio sekä Microsoft Office 2003 Web Components. Lisätietoja saat Microsoft Officen Web-sivulta.. Siinä on siis kovat ohjelmistovaatimukset, mutta lopputulos ei ainakaan tässä käytössä anna mitään sellaista etua, joka nostaisi sen kahta perinteisempää tallennustapaa arvokkaammaksi. Sitäpaitsi se on Web-palvelimella yhtenä yli 650 kilotavun tiedostona, kun samansisältöinen alkuperäinen Excel-työkirja oli vain 182 kt.

Valitettavasti osa nykyajan tuotekehityksestä kohdistuu tuontapaisiin tekniikoihin, joiden käyttö vaatii lukijoiltakin tuoreita ohjelmaversioita ja nopeita tietoliikenneyhteyksiä, mutta jotka eivät sitten kuitenkaan anna käytännöllisesti katsoen mitään etua vanhempaan tekniikkaan verrattuna.

Viikko 39/2004 (ma 20.9.2004 -): Dokumentti Malmin lentoasemasta televisiossa

Kuten näiltä sivuiltakin käy ilmi, asun Malmilla. En harrasta ilmailua missään muodossa, joten minulla ei ole tässä asiassa mitenkään "oma lehmä ojassa". En ole edes yhtään kertaa ollut Malmilta nousevan tai sinne laskeutuvan lentokoneen kyydissä. Siitä huolimatta olen ehdottomasti sitä mieltä, että Malmin lentokenttä pitää säilyttää ilmailukäytössä.

Kuluneella viikolla televisiossa esitetyssä dokumenttielokuvassa tuotiin esille monia päteviä argumentteja Malmin lentoaseman säilyttämisen puolesta ja kumottiin asiallisin perustein kentän lopettamista kannattavien henkilöiden esittämiä argumentteja. Esim. joku on sitä mieltä, että pienkoneliikenne voitaisiin ohjata Helsinki-Vantaan kentälle, kun sinne vasta hiljattain rakennettiin suurella rahalla kolmas kiitorata! Tuon mielipiteen kannattajille suosittelen sunnuntai-iltapäivän retkeä Hki-Vantaan lentokentän eteläpuolella oleville kallioille tai sorakasoille. Sieltä näkee, kuinka isoja koneita nousee tai laskeutuu lähes joka minuutti. Voiko joku todella vakavissaan suositella, että hitaat pienkoneet ohjattaisiin sinne isojen ja nopeiden suihkukoneitten sekaan ?

Ohjelmassa esitettyjen pätevien argumenttien joukkoon haluaisin itse lisätä tämän lähinnä tunnepohjaisen: Malmin ilmailutoiminta tekee tämän seudun elävämmäksi ja sellaisena hauskemmaksi paikaksi asua myös minunlaisille, jotka eivät ilmailua itse harrasta. Täällä kun on taivaallakin "urbaania elämää": toisinaan laskuvarjohyppääjiä, toisinaan helikoptereita, toisinaan erilaisia pienkoneita. Hiukan pelkistetysti sanottuna Malmin perinteiset erityistuntomerkit ovat sairaala, hautausmaa ja lentokenttä. Jos lentokenttä lopetettaisiin, jäisi vain sairaala ja hautausmaa. Ei kuulosta kovin eläväiseltä! No luultavasti lopetetun lentokentän suopohjalle rakennetusta asuntoalueesta tulisi kyllä Helsingin uusi suosittu turistinähtävyys!