VIIKKO 12:

Ma 16.3.98 - La 21.3.98:
Ostamani uuden koneen umpilevyllä oli jo ostohetkellä yli 290 megatavua tavaraa (mm. Windows 95 ja monta apuohjelmaa valmiiksi asennettuina). Tarkoitukseni oli ottaa alkutilanne ensin talteen nauhalle rinnakkais- tai sarjaportin kautta ja vasta sen jälkeen alkaa tehdä siihen itse omia asennuksia ja virityksiä.

Aiemmin käytin tuollaisiin tarkoituksiin Laplink Pro -ohjelmaa, joka oli erittäin helppokäyttöinen ja havainnollinen. Minulla on siitä kuitenkin vain versio 4, joka ei ymmärrä tiedostojen pitkiä nimiä ja siksi sitä ei voi käyttää enää Windows 95 -koneessa. Toshiba Libretossa olikin valmiiksi asennettuna samaan tarkoitukseen tehty ohjelma nimeltään TranXit 2.0. Tarkoitukseni oli ensin kopioida Libreton kaikki tiedostot pöytäkoneen levylle ja ottaa ne sitten sieltä nauhalle. En katsonut kellosta, montako tuntia työskentelin ensin tuon TranXitin kanssa ja siitä luovuttuani Windows 95:n DCC:n kanssa (Direct Cable Connection). Jälkimmäistä olen aiemmin käyttänyt kahden koneen välillä, mutta nyt en saanut kumpaakaan ohjelmaa toimimaan sen enempää rinnakkais- kuin sarjaporttienkaan välityksellä. Jokainen DCC:n kanssa äheltänyt tietää, että kun se on asennettu, koneen asetukset ovat jo kaukana tehdasasetuksista. Eli silloin on jo pitänyt ottaa käyttöön verkkokomponenteista "Client for Microsoft Networks", "Dial-up Adapter", "IPX/SPX compatible Protocol" ja "File and Printer sharing for Microsoft Networks". Jo tuossa vaiheessa olin siis joutunut kauas alkuperäisestä tavoitteestani saada nimenomaan *alkutilanne* nauhalle ennen omia määrityksiä. Normaaleina työpäivinä mitattuna voitaneen sanoa, että noihin yrityksiin meni yksi täysi työpäivä enkä sittenkään saanut TranXitia tai DCC:tä toimimaan.

Seuraavana päivänä totesin, että kun alkutilanne on jo kerran menenetty, voin yhtä hyvin asentaa koneiden välille pysyvään käyttöön tarkoittamani Ethernet-verkon ja NetBEUI-protokollan. Niiden asentamiseen meni muistaakseni aikaa pari tuntia, mutta mitään ongelmia ei ollut vaan kaikki lähti toimimaan heti ensimmäisellä yrityksellä. Aikaa kului noinkin paljon sen vuoksi, että minulla ei ollut aiempaa kokemusta PCMCIA-verkkokorttien käytöstä ja jouduin siksi opiskelemaan perusasioita käsikirjoista. Tuollaisen "oikean verkon ylitse" tiedostojen nauhoitus oli sitten tietysti helpompaa, koska tiedostoja ei tarvinut ensin kopioida pöytäkoneen umpilevylle. (Aiemman kokemukseni mukaan DCC:llä ei voinut nauhoittaa suoraan toisesta koneesta).

Nauhoituksen jälkeen uuden koneen käyttöönotossa oli enää yksi hankala työvaihe: Näppäinhattujen vaihtaminen skandinaavisiksi. Koneen mukana tulleissa ohjekirjasissa on monet asiat selitetty ehkä turhankin tarkkaan, mutta tuohon hommaan ei ole minkäänlaista ohjetta missään. Koneessa oli UK-näppäimistön mukaiset näppäinhatut. Pakkauksessa oli sitten pieni laatikollinen irtonaisia näppäinhattuja ja kaavioita siitä, minkälaisia näppäimistöjä eri maissa käytetään. Siinä vaiheessa totesin, että Libretto sopii henkilöille, joilla on itämainen mielenlaatu. Tutkin suurennuslasilla irtonaisten näppäinhattujen alapintoja ja päättelin niistä, miten hatut pysyvät paikoillaan ja kuinka ne saa rikkomatta irti. Pakkauksesta löytyi työhön soveltuvat pienet pinsetit. Näppäinhattujen vaihdossa meni ehkä runsas tunti aktiivista työaikaa. Puolivälissä pidin kyllä tauon sen varmistamiseksi, että jaksan olla loppuun asti yhtä huolellinen. Lopuksi onnittelin itseäni siitä, että vaihto onnistui sataprosenttisesti. Olin hiljattain nähnyt eräässä kaupassa salkkukoneen, jonka yksi näppäinhattu oli vinossa, ja pelkäsin koko ajan, että pilaan uuden koneeni samalla tavalla. Niin ei onneksi kuitenkaan käynyt.

Kun Libretto tuli siis laiteasennusten osalta käyttökuntoon, televisio puolestaan tuli uudesta perheenjäsenestä mustasukkaiseksi ja lakkasi toimimasta. Sen virtakytkimessä ja äänessä on ollut ajoittain kosketushäiriöitä, mutta nyt se ei suostunut enää ollenkaan yhteistyöhön. Vein sen Saloran keskushuoltoon viikon ajaksi hoitoon ja lähdin itse Teneriffalle lataamaan omia aurinkoparistojani.

Majoituin Playa de las Americas'issa topologisesti samantapaiseen paikkaan kuin missä asun Suomessa. Täällä nimittäin ajo-ohjeeni lännestä tuleville on: "Käänny McDonald'sin jälkeen vasemmalle Pukinmäenkaarelle ja aja sitä Weisteen joulukuusenkoristetehtaan ohitse." Siellä vastaava ohjeeni olisi ollut: "Käänny McDonald'sin jälkeen vasemmalle ja kävele kaarevaa katua Murphyn pubin ohitse." Kun Pukinmäen McD:n paikallinen erikoisuus on McRuis, niin siellä paikallinen erikoisuus oli puolestaan McPollo. Seinällä oli iso BigMacin mainos ja siinä ohje, kuinka se lausutaan espanjaksi, englanniksi ja saksaksi. Se lausuttiin kaikilla kielillä samoin eli "mmmmmmmmmmmmm". Hinta oli muistaakseni noin puolet suomalaisesta. Arvostin tuota ääntämisohjetta, sillä muistan vieläkin, kuinka tukalassa tilanteessa olin ensimmäisellä USA:n matkallani, kun en tiennyt Burger Kingin kassajonossa, kuinka sana "Whopper" lausutaan. Siellähän toiminta on niin nopeaa, että vuorosanat pitää osata sanoa sujuvasti juuri oikealla sekunnin murto-osalla. Teneriffalla toiminnan tempo oli sama kuin Suomessa eli USA:an verrattuna kuin hidastetusta filmistä.

VIIKKO 11:

Ma 9.3.98 - Su 15.3.98:
Auton sisätilojen perusteellinen puhdistus oli ollut pitkään rästilistallani. Nyt lopulta toteutin sen teettämällä Itäkeskuksen Parkkipesussa auton "sisäpesun". Siihen kuului matkustajatilan kaikkien pintojen puhdistus tavalla tai toisella. Tekstiilit pestiin oikein vedellä ja saippualla, samantapaisella koneella kuin millä kokolattiamatot pestään (tai ainakin pitäisi pestä :-). Kun jätin auton sinne aamulla, kaksi miestä tuli katsomaan, kuinka pahoja tahroja tekstiileissä on. Totesin heille, että "ei tässä mitään muuta ole kuin 10 vuoden lika". He vaikuttivat helpottuneilta :-) Lopputuloksena oli putipuhdas auto. Eron huomaa silmillään ja nenällään. Suosittelen! Huvi maksoi 350 mk ja kesti kuivauksineen koko päivän.

Meritakin avasi nyt palvelun, jossa tilin saldo ja tuoreimmat maksutapahtumat lähetetään tekstiviestinä asiakkaan GSM-puhelimeen. OKO:lla ja Postipankilla lienee ollut sellainen palvelu jo aiemminkin, mutta niihin en ole tutustunut. Otin Meritan palvelun kokeilumielessä heti käyttöön ja yllätyin sen käyttäjäystävällisyydestä: Järjestelmä tunnistaa soittajan kännykässä olevasta kortista eikä palvelu vaadi käyttöönoton jälkeen asiakkaalta mitään muuta kuin soiton numeroon 0100-0110. Hetken odottamisen jälkeen palvelu ilmoittaa "Saldotiedot lähetetty tekstiviestinä" ja samalla ne jo tulevatkin. Mitään muita näppäilyjä ei tarvita kuin tuon numeron esilleotto muistista, soitto ja puhelun lopetus. Siis esimerkiksi tilin numeroa tai mitään salaista koodia ei kysytä. Ymmärtääkseni saldo on aivan ajantasainen eli sama, jonka sillä sekunnilla saisi pankkiautomaatista. Tilitapahtumia tulee sen verran kuin GSM-tekstiviestiin mahtuu. Palveluun liittyminen ja siitä eroaminen tapahtuvat samaan numeroon soittamalla, mutta sellaisen puhelun aikana joutuu näppäilemään enemmänkin tietoja.

Toinen erinomainen, vaikka jo hiukan vanhempi palvelu on Keltaisen Pörssin kaikenkattava jälkimarkkinapaikka, jossa internetin ja painetun lehden ominaisuudet on yhdistetty loistavalla tavalla. Sain siitä juuri käytännön kokemusta ja suoranaista hyötyäkin:.

Jätin lauantaina internetin kautta kannettavan Chicony-tietokoneeni myynti-ilmoituksen. Sunnuntaina päätin hiukan täsmentää ilmoitustani ja pystyin senkin tekemään kätevästi internetin kautta. Tiistaina ostin kaupasta lehden nähdäkseni, minkälaiseen seuraan ilmoitukseni joutui. Kun en löytänyt ilmoitustani tiistain lehdestä, katsoin taas webistä, mitä sille oli tapahtunut. Sieltä näin, että se oli oikoluettu maanantaina ja ehti siis vasta perjantain lehteen. Keskiviikkona ensimmäinen koneesta kiinnostunut soitti. Hän oli nähnyt ilmoitukseni suoraan webistä jo ennen sen ilmestymistä lehdessä. Koneeni ei kuitenkaan vastannut hänen tarpeitaan. Perjantaina ilmoitus oli lehdessä ja heti samana päivänä soitti toinen siitä kiinnostunut, jonka kanssa sovittiin koneen näyttö lauantai-iltapäiväksi. (Hän olisi kyllä tullut jo perjantaina, mutta halusin hiukan siivousaikaa :-) Perjantai-iltana soitti kolmas, joka olisi ollut valmis tekemään kaupan heti puhelimessa, mutta en silloin ollut valmis myymään, kun olin lykännyt toiselle näyttöä lauantaiksi.

Lauantainen katsoja osti koneen samantien käteisellä ja ihmetteli, kuinka myin sen niin halvalla (1750 mk). Totesin hänelle, että ostajien ja myyjien hinnat ovat eri tasolla. Itse en olisi saanut koneesta missään liikkeessä tuon enempää - ehkä en tuotakaan. Hän olisi kyllä joutunut kaupassa maksamaan siitä enemmän, ehkä 2500 mk. Nopealla kaupalla on sitäpaitsi arvoa myyjälle, sillä myyntityölläkin on hintansa. Näin ollen siis sekä ostaja että myyjä tuntevat kiitollisuutta Keltaista Pörssiä kohtaan, jolle emme maksaneet kumpikaan kuin yhden lehden hinnan (@ 14 mk). Heti kaupan jälkeen poistin ilmoitukseni verkosta, ettei se suotta enää herätä kiinnostusta. Sen jälkeen vielä kaksi lehdenlukijaa soitti. Siis kaikenkaikkiaan erinomaisen hyvin kohdistunut myyntikampanja, kun se tavoitti 5 kiinnostunutta, joista järjestyksessä toinen teki kaupan ja kolmelle seuraavalle myin jo "eioota".

Tuon koneen myynti oli sikäli suuri hetki elämässäni, että sen myötä pääsin [toivottavasti lopullisesti] eroon Windows 3.1:sta, josta en ole koskaan pitänyt.

VIIKKO 10:

Ma 2.3.98 - Su 8.3.98:
Keskustelu Outlookista jatkui Tapanin kanssa vielä jonkin aikaa. Siinä yhteydessä sain tietää, että Outlook 98 Beta on jo kenen tahansa saatavissa Microsoftilta. Se toimii kuitenkin vain vappuun asti, joten ainakaan minulla ei riitä mielenkiintoa nähdä asentamisen ja käyttöönoton vaivaa niin lyhyttä käyttöaikaa varten. Mielenkiintoisempi tarjous on sensijaan se, että edellisen Outlook-version omistajat eli siis käytännössä kaikki MS Office 97 omistajat, saavat Outlook 98:n ilmaiseksi. Se on luvattuna Microsoftin sivuilla, viimeksi tuote-esittelyn http://www.microsoft.com/outlook/outlook98/ sivulla FAQ. Tulostin tuon sivun juuri talteen siltä varalta, että myöhemmin väitetään, ettei sellaista ole koskaan luvattukaan [USA:n ulkopuolelle :-]!

Viikon aikana kävin läpi Helsingin kannettavien tietokoneiden tarjonnan ja laadin siitä erillisen raportin, joka on lähinnä hintavertailu. Web osoittautui mainioksi avuksi tässä asiassa, sillä valitettavasti kauppojen myyjillä ei aina ole kovinkaan hyviä tietoja myytävistä koneista. Erityisesti tuo koski sitä konetta, jonka lopulta ostin. Sitä ei ollut yhdessäkään kaupassa nähtävänä, mutta se on kuitenkin Toshiban kaikkien jälleenmyyjien kautta saatavissa parin päivän toimitusajalla. Toshiballa on verkossa erinomaiset tuote-esittelyt jopa suomen kielellä, mutta niitä on aika vaikea löytää: Ensinnäkin osoite on www.toshiba.se. Toiseksi, tuolla sivulla näyttää aluksi olevan vain linkit Japanin, EU:n (= UK yms) ja USA:n sivuille. Vasta kuvan latautumisen jälkeen näkyy, että kuvan alareunassa on linkit suomen- ja ruotsinkielisille sivuille. (Lisäys 19.3.98: Ruotsin Toshiba näköjään huomasi, että olin löytänyt heidän suomenkieliset sivunsa ja piilotti ne nyt osoitteeseen www.toshiba-tpc.com :-)

Oheisessa hintavertailussa keskityin hintahaitarin alapäähän, koska ostin koneen omilla rahoillani. En viitsinyt mainita siinä eri kaupoissa olleita erikoistarjouksia, jotka koskivat yksittäisiä kappaleita tai pieniä eriä. Yritin olla tasapuolinen eri kauppiaita kohtaan, eikä minulla ollut tiedossanikaan kaikkien kauppojen erikoistarjouksia. Sitäpaitsi ne muuttuvat vieläkin nopeammin kuin hintahaitarin yleisnäkymä. Vertailin tuossa siis lähinnä tuotteita enkä ostopaikkoja.

Kirjoittajan kotisivulle Kommentteja kirjoittajalle

Copyright © 1998: Timo Ahjos