E
11.02.1996

ERGONOMIA

Ergonomia on samalla tavalla epäkiitollinen asia kuin riskien hallinta: Jos mitään kielteistä ei tapahdu, sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Sitäpaitsi epäergonomisista ratkaisuista aiheutuvaa harmia on usein vaikea näyttää toteen. Jos jokin laite tai tietokoneohjelma aiheuttaa pientä vaivaa tuhansille käyttäjille joka päivä, mutta ei kenellekään erittäin merkittävää haittaa, siihen ei ehkä kukaan tule puuttuneeksi. Hyvä esimerkki tällaisesta on eräs maksuautomaattityyppi, jossa asiakas joutuu yhtä maksua suorittaessaan käyttämään kolmea erilaista näppäimistöä, joista kahden selitys on napeissa ja kolmannen osittain napeissa ja osittain näyttöruudussa. Aika moni harmittelee, mutta harva valittaa.

Joitakin vuosia sitten, kun tietokoneiden näyttölaitteet aiheuttivat jopa aistein havaittavia haittavaikutuksia, työpaikkani työterveyslääkäri tulkitsi asian näin: Ihmiset vain hakevat syytä huonolle ololleen milloin mistäkin ulkoisista tekijöistä. Onneksi näyttölaitteiden valmistajat ovat suhtautuneet asiaan toisin ja kehittäneet tuotteensa vähemmän haitallisiksi.

Kymmenen vuotta sitten rivi- ja kiekkokirjoittimien aiheuttama melu oli yleinen ongelma, jolta voitiin suojautua laittamalla tulostin ns. melukopan sisään. Sittemmin sellaiset tulostimet korvattiin lasertulostimilla, jotka lämmittivät huoneilmaa ja päästivät ilmaan myrkyllistä otsonia. Uusissa lasereissa otsoninmuodostus on saatu vähäiseksi. Tulostimien, valokopiokoneiden ja faxien ympäristössä leijuu epämääräinen pilvi, jossa on paperi- ja väriainepölyä. Ihmisten hengitysilma on osittain jo kertaalleen käytetty koneiden jäähdytykseen, jolloin sen ionitasapaino on muuttunut. Se aiheuttaa pahoinvointia, varsinkin lämpötilan noustessa.

Tietokoneohjelmia suunnitellaan yhä edelleen sen mukaan, kuinka tietokoneen herkkää sielua parhaiten ymmärtävät atk-asiantuntijat parhaaksi näkevät. Ns. loppukäyttäjät sitten koulutetaan "käyttämään tietokonetta oikein". Ihmiset on esimerkiksi pakotettu ohjelmaa käyttäessään antamaan tietokoneelle myytävien tuotteiden tai kirjanpidon tilien numerokoodeja, kun järjestelmän suunnittelija ei ole viitsinyt opetella tekstimuotoisten valintalistojen käyttöä - kuvakkeista puhumattakaan.

Ostopäätös tehdään usein esittelyssä saadun ensivaikutelman pohjalta eikä silloin ole vielä tiedossa, kuinka omatkin arvostukset muuttuvat käytön vakiintuessa. Toisaalta ostopäätöksen tekijät ja käyttäjät ovat usein eri henkilöitä. Erääseen tunnettuun teollisuusyritykseen valittiin tekstinkäsittelyohjelma siten, että *tietokoneasioita* innokkaimmin harrastavat henkilöt saivat lainata ohjelmia kotiinsa tutustumista varten ja he antoivat niistä sitten lausuntonsa. Jos eri vaihtoehdot olisi sensijaan testautettu henkilöillä, jotka työssään eniten kirjoittavat ja harrastavat vähiten tietokoneasioita, luultavasti olisi päädytty eri ohjelmaan ja pystysuuntaiseen A4-näyttöön. (Minkähän vuoksi sellaiset näytöt eivät ole tavallisia?)

Mitä sitten suosittelen käytännön ratkaisuksi? Työvälineiden arvioinnin sisällyttämistä yrityksen säännöllisesti toistuvaan suunnitteluprosessiin. Se olisi palautteen keräämistä laitteiden ja ohjelmien käyttäjiltä sekä tulosten analysointia epäkohtien ja parannusideoiden löytämiseksi. Sellaista prosessia ei kannata kuitenkaan pyörittää vain yhtenä "turhana muodollisuutena" ilman vakavaa pyrkimystä ottaa esitettyjä näkökohtia huomioon. Varsinkin palautteen tilastollisella käsittelyllä voidaan täysin mitätöidä sen anti. Ergonomiset epäkohdat ovat nimittäin usein sellaisia, että ne jollakin tavalla vaivaavat monia, mutta vain harva osaa edes jotenkuten täsmällisesti kuvata ongelmaa. Sitä paitsi eri henkilöt voivat kuvata samankin ongelman eri tavoin, jos he eivät tunne sen syytä vaan raportoivat oireiden perusteella.

Tämän sivun alkuun
Sisällysluettelo ja ohjeet