G
25.02.1996

GRAFIIKAN KÄYTTÖ

Samanaikaisesti PC-kulttuurin leviämisen kanssa on tapahtunut olennainen muutos siinä, kuinka arkisia asioita esitetään. 1970-luvulla graafisten esitysten teko oli vielä työlästä ja siksi melko harvinaista muuten kuin ammattigraafikoiden tuottamana tai tieteellisluontoisissa selvityksissä. Nykyisin voidaan jo kysyä, onko kuvakieli osittain korvaamassa kirjoitusta.

Grafiikalla tarkoitan tässä yhteydessä sellaisia asioita kuin:

Nykyaikaisilla PC-ohjelmilla kuka tahansa voi tehdä kaikkia edellä sanottuja minimaalisin kustannuksin, ainakin verrattuna siihen, mitä niiden teettäminen aiemmin mainostoimistossa maksoi. Myös kolmiulotteisuus ja monet vaikuttavat tehosteet ovat helposti käytettävissä.

Tässä kuten monessa muussakin PC-asiassa teknillinen kehitys on kulkenut paljon ihmisten omaksumiskyvyn edellä. Vain pientä osaa ohjelmien sisältämistä hienouksista hyödynnetään käytännössä. Minusta se ei ole sinänsä ongelma, joka vaatisi toimenpiteitä. Tärkeämpää on saada tehdyksi se mitä tarvitaan.

Kun grafiikka parhaimmillaan selkiyttää esityksiä, organisaatiossa voi olla ongelmana, että jokainen PC-käyttäjä laatii esityksensä eri tavoin. Varsinkin johto- ja hallintoelimiin kertyy esityksiä organisaation eri osista. Pahimmillaan niissä esitetään eri yksiköitä koskevat samatkin asiat eri tavoin, jolloin kokonaisuudesta voi tulla hyvin kirjava ja vaikeasti seurattava. Jokaisella organisaatiolla pitäisikin olla oma grafiikkastandardinsa. Sellaisen laatiminen vaatii kuitenkin enemmän henkisiä ponnistuksia kuin ohjelmien ostaminen.

Yrityksen grafiikkastandardin ei tulisi lähteä siitä, että määrätään jokin tietty ohjelma kaikille pakolliseksi ja muut kielletyiksi. Sensijaan pitäisi määritellä, miltä esitysten tulisi näyttää - riippumatta siitä, millä välineistöllä ne on tuotettu. Standardoitavia asioita voivat olla esim. eri värien ja rasterointien merkitys, eri kirjasinlajien ja -kokojen käyttökohteet, marginaalien leveydet, pysty/vaakasuuntaisuus, erikoistehosteiden käyttö ja myös se, mitkä asiat raportoidaan säännönmukaisesti pylväikköinä, mitkä viivadiagrammeina, piirakoina jne. Sellainen standardi ei estä täydentämästä kertaluontoista esitystä toisenlaisellakin aineistolla. Luultavasti sekä esitysten laatijoiden että katsojien kannalta tietty "yksitoikkoisuus" olisi vain hyvästä. Muuten kasvava osa työajasta kuluu siihen, kun maallikkograafikot yrittävät löytää sopivia graafisia komponetteja yhä laajemmiksi paisuvista CD-hakemistoista. Joillekin harvoille se tuottaa huvia, mutta useimmat varmaankin käyttäisivät mieluummin valmiiksi laadittuja ja valittuja pohjia.

Samantapainen problematiikka liittyy myös kuvakkeiden eli ikonien käyttöön tietokoneohjelmissa. Käyttäjän kannalta olisi tietysti toivottavaa, että kuvakieli olisi yhtenäistä ohjelman laatijasta ja tuottajasta riippumatta. Toivottavasti tekijänoikeudet tai imagosyyt eivät pakota jokaista tekemään samaa tarkoittavista kuvakkeista omia versioitaan.

Tämän sivun alkuun
Sisällysluettelo ja ohjeet