H
03.03.1996

HYPERTEKSTI

Hyperteksti on tietokoneen näytöltä luettavaa tekstiä, jonka lukija voi tiettyjä kohtia osoittamalla hypätä tekstin muihin kohtiin tai muihin teksteihin. Hypertekstisivulla voi olla kuvia, taustaääntä ja painonappeja, joista käynnistyy musiikki- tai videoesityksiä. Silloin kun esitys koostuu pääasiasssa muista elementeistä kuin tekstistä, käytetään laajempaa käsitettä "hypermedia".

Hyperteksti soveltuu erityisen hyvin koulutus- ja esittelymateriaalin sekä erilaisten hakemistojen esitystavaksi. Kukin lukija voi silloin lukea aineistoa juuri oman kiinnostuksensa ja aiemman tietopohjansa edellyttämällä tasolla. Kun uusien käsitteiden selitykset ja yksityiskohtaiset esimerkit tulevat esille vain asianomaista viittausta osoittamalla, ne eivät häiritse sellaista lukijaa, jolle ne ovat ennestään tuttuja. Samakin henkilö voi lukea samaa tekstiä toisinaan yksityiskohtaisemmin ja toisinaan taas yhteenvetotasolla.

Toisinaan kysytään, onko olemassa jokin ohjelma, joka tekisi automaattisesti aiemmasta tavanomaisesta kirjallisesta esityksestä hypertekstiversion. Sellaisia ohjelmia toki on, mutta puoliksi leikilläni olen vastannut, että kysyjän ei tarvitse oikeastaan tehdä muuta kuin ajatella ja kirjoittaa koko aineisto uudelleen. Perinteisen kirjan kirjoittajalla on nimittäin koko ajan mielessään, miltä kirja valmiina näyttää ja kuinka sitä luetaan. Tuo tietoisuus vaikuttaa siihen, kuinka hän johdattelee lukijaansa kussakin tilanteessa eteenpäin. Sellaiset käsikirjat, joita ei ole tarkoitettu luettaviksi alusta loppuun vaan käytettäviksi hakusanojen kautta, ovat helpoimmin muunnettavissa hypertekstimuotoisiksi.

Hypertekstin laatijalla on suuri kiusaus alkaa tehdä sitä tavalla, joka osoittautuu myöhemmin liian suuritöiseksi. Lumoavin lopputulos saavutetaan laatimalla kukin viittaus yksilöllisesti kaikkine niine jatkoviittauksineen, joita kirjoittaja voi kuvitella lukijan siinä tilanteessa ehkä kaipaavaan. Tarvittavien viittausten lukumäärä kasvaa silloin yllättävän nopeasti moniin satoihin ja jopa tuhansiin. Jos työ joskus tulee valmiiksi, sen ylläpito voi olla vaikeaa ja suuritöistä. Tähän ongelmaan ainoa ratkaisu lienee täydellisyydestä tinkiminen eli viittaustekniikan yksinkertaistaminen esim. siten, että suuri osa viittauksista ei olekaan itse tekstissä vaan tekstipohjassa, jolloin useammalla sivulla voidaan hyödyntää samoja viittauksia. Joissakin tapauksissa aineisto voidaan pitää tietokannassa sellaisin hakuavaimin varustettuna, että viittausta laadittaessa ei tarvitse muistaa tai etsiä jonkin tietyn tekstisivun nimeä vaan voidaan kirjoittaa tietokantahaku loogisesti pääteltävissä olevin parametrein.

Hypertekstiaineiston ajateltu käyttötapa vaikuttaa siihen, millä välineillä se voidaan tehdä. Jos on tarkoitus, että kuka tahansa voi poiketa satunnaisesti katsomassa jonkun pienen osan koko teoksesta, se on nykyisin parasta laatia HTML-kielisenä ja sijoittaa joko internet- tai intranet-palvelimeen. Jälkimmäinen tarkoittaa organisaation sisäisessä käytössä olevaa tietoverkkoa, jossa käytetään samanlaista tekniikkaa kuin internetissä. Jos taas on todennäköistä, että lukija haluaa teoksen haltuunsa kokonaisena, vaihtoehtoisia hyviä tiedostomuotoja on useampiakin. Silloin teoksen laatija toimittaa sen mukana tarvittavan lukuohjelman, ellei lukijalla ole sitä jo ennestään.

HTML-kielistä teosta voidaan uudistaa palvelimessa sivukohtaisesti. Jos siinä viitataan muiden tekemille sivuille, on syytä aika ajoin tarkistaa, ovatko viittausten kohteet vielä olemassa ja entisillä paikoillaan. Muuntyyppiset hypertekstiteokset uudistetaan yleensä siten, että lukijoille toimitetaan täydellinen uusi versio koko teoksesta.

Tämän sivun alkuun
Sisällysluettelo ja ohjeet