04.06.1996
Ihmisen kaikki solut uusiutuvat muistaakseni 7 vuodessa, mutta pinttyneet ajatukset pysyvät paljon pidempään. Periatteessa varmaankin jokainen haluaisi olla tietojensa puolesta ajan tasalla. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että vain vanhasta luopuminen tekee tilaa uudelle. Se on sangen yleispätevä totuus, joka koskee hyvin monia asioita elämässä.
Monet yhteiskunnalliset rakenteet suosivat pinttymiä. Esimerkiksi nuorena suoritettu jonkin alan tutkinto leimaa ihmistä vielä vuosikymmenien kuluttua, vaikka hän ei muistaisi silloin tutkintoaineistaan enää yhtään mitään, vaan olisi sensijaan harrastanut kymmeniä vuosia aktiivisesti jotakin aivan muuta. Virkasuhteissa hänen katsotaan edelleen olevan "pätevä" siihen, mistä hän ei muista mitään ja vastaavasti "epäpätevä" siihen, missä hänellä on ajantasaiset hyvät tiedot. Onneksi yksityisellä puolella noteerataan lähinnä opillisten suoritusten taso eikä yleensä paljon välitetä siitä, miltä alalta ne ovat.
Usein uudet konseptit joudutaan esittelemään vanhojen pohjalta, jotta niille saataisiin kannatusta. Joskus voisi olla kyllä parempi, että uusi ja vanha pidettäisiin selvästi erillään. Jokainen tietää ja hyväksyy sen tosiasian, että biologiset järjestelmät uusiutuvat uudelleensyntymisen kautta. Kuitenkin organisaatioiden ja tietojärjestelmien sellaista uusiutumista yritetään yleensä kaikin keinoin estää. Yritysten pitäisi mielestäni enemmän käyttää hyväkseen mahdollisuutta perustaa uusin periaattein toimiva tytäryhtiö - aloittaa se pienestä ja antaa sen vähitellen kasvaa isoksi. Yhteiskunnan pitäisi puolestaan tukea juuri senkaltaista yritysmaailman uusiutumista. Nythän valtiovalta toiminee pääosin päinvastoin. Mitä suurempi ja vanhoillisempi jokin instituutio on, sitä varmemmin sitä pidetään keinotekoisesti hengissä verovaroin ylitse sen luonnollisen elinkaaren pituuden.
Uuden ajatusmallin oppiminen vaatii vanhasta ajatusmallista luopumista. Monet ihmiset muistelevat kiitollisina jopa jotakin onnettomuutta, sairautta, työpaikan menetystä, burn-out'ia tai muuta vastaavaa, alunperin ikävää asiaa, joka avasi heidän silmänsä näkemään asioita uudella tavalla. Ainakin itse olen tarvinut eri elämänjaksojen väliin aina jonkinlaisen "vapaan pudotuksen", jolloin on selvästi irti aiemmasta, mutta ei vielä tiedä, mihin on joutumassa. Ensimmäisellä kerralla sellainen tuntui pelottavalta, mutta siihenkin tottuu. Samaa ovat sanoneet muutkin, joilla on samantyyppisiä kokemuksia. Itseasiassa ihmettelen, kuinka joku uskoo selviävänsä nykyisessä tietotulvayhteiskunnassa pitämättä välillä jonkinlaista sapattivuotta.
Kun ihminen on tottunut ajattelemaan jotakin asiaa hyvin monimutkaisella tavalla, häntä voi olla vaikea saada ymmärtämään olennaisesti yksinkertaisempaa ajattelutapaa. Tietotekniikassa tämä on johtanut siihen, että lapset ovat eräissä asioissa vanhempiaan taitavampia. Toisaalta ahkerien nuortenkin ihmisten tekemät ohjelmistot voivat olla liiaksi "tekemällä tehtyjä" - sensijaan että ne edustaisivat erinomaista oivallusta. Oivallukset syntyvät levon aikana eivätkä ponnistellen. Ponnistelua tarvitaan sitten kyllä oivallusten työstämiseen. Hermosto lepää aina kun ihminen antaa sille siihen tilaisuuden. Meditaatio on eräs keino vapauttaa aivot keskittyneisyyden tilasta luovaan lepotilaan.
Kaikki vanha ei suinkaan ole huonoa, vaikka varsinkin uudella esimiehellä on suuri kiusaus ajatella niin. Uudistusprosesseja suunniteltaessa olisi hyvä huomata, kuka jarruttaa kehitystä puolustaakseen pinttymiään ja kuka haluaa vain vastuuntuntoisesti tehdä keskeneräiset työnsä valmiiksi ennen kuin aloittaa uutta.