Z
07.07.1996

ZOOMAUS

Valokuvauksen käsitteet "zoom in" ja "zoom out" ovat nyt tavallisia myös tietokoneohjelmissa, joissa on mahdollista tarkastella samaa asiaa erilaisilla yksityiskohtaisuuden tasoilla. Jos on tarkoitus esimerkiksi korjailla valokuvaa tietokoneen näytöllä, kannattaa ensin "zoomata" siten, että pieni osa kuvasta täyttää koko ruudun. Kun sillä tasolla työskentelee kohtalaisen tarkasti, lopputulos näyttää erinomaisen tarkalta normaalissa tarkastelussa. Sama periaate toimii monessa muussakin toiminnassa.

Eräs kouluttaja suositteli aikanaan "helikopterointia", jolla hän tarkoitti sitä, että ihminen tarkastelee omaa toimintaansa välillä vähän ylempää tai etäämpää, ikäänkuin helikopterista käsin. Normaalistihan ihminen näkee vain sen, minkä edessä ei ole mitään ja siitäkin vain yhden puolen. Helikopterista voi sensijaan nähdä laajemman kokonaisuuden, eri osapuolten keskinäiset riippuvuudet, oman paikkansa kokonaisuudessa ja muiden osapuolten sidonnaisuudet muihin suuntiin.

Oman toiminnan tarkasteluun toisen silmin on muitakin tekniikoita. Usein ihmiset kuvittelevat, että jossakin muualla asiat hoidetaan paremmin kuin omassa organisaatiossa. Niinhän ei todellisuudessa aina ole, mutta sitä emme tiedä. Eräs hyvä tekniikka luovan ajattelun edistämiseen on ajatella, kuinka jokin asia hoidettaisiin siellä, missä kaikki asiat tehdään järkevämmin kuin meillä. Eräs kouluttaja kehoitti kuvittelemaan "orvelliaaneja", jotka ovat muuten meidän kaltaisia, mutta tekevät kaikki asiat kunnolla. Silloin siis kysymys "Mitä meidän pitäisi nyt tehdä?" muuntuu muotoon "Mitä orvelliaanit tekisivät tässä tilanteessa?". On hämmästyttävää huomata, kuinka tuo kysymyksenasettelun muutos tuo heti mieleen uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Sen jälkeen herää luonnostaan kysymys "Miksemme mekin voisi toimia sillä tavalla?". Silloin tulee esille monia syitä, joista osa jää kalvamaan mieltä: "Voisiko noille järkevän toiminnan esteille kenties sittenkin tehdä jotakin?"

Vastaavalla tavalla kukin voi hiljaa mielessään ajatella jotakin ihailemaansa auktoriteettia ja miettiä, kuinka hän toimisi samassa tilanteessa. Ilmeisesti jostakin tämänkaltaisesta ajatusvoimistelusta oli kysymys myös siinä tapahtumassa, joka lehdistössä tulkittiin aluksi Hillary Clintonin keskusteluksi edesmenneen kollegansa Eleanor Rooseveltin kanssa.

Lähes kaikessa suunnittelussa on hyvä tarkastella asioita eri vaiheissa eri tarkkuustasoilla. Ensin määritellään karkean tason oliot eli objektit, joista tiedetään aluksi vain se, mitä palveluja ne tuottavat ulkopuolisille. Kun systeemi on saatu sillä tasolla hahmotetuksi, zoomataan yhden yksittäisen objektin sisään ja mietitään, miten se ne palvelut oikein tuottaa. Sillä zoomaustasolla objektin ulkoinen rajapinta edustaa koko ulkopuolista maailmaa, josta tulee vain palvelupyyntöjä, joihin vastataan tietyillä palveluilla. Objektin sisällä voidaan taas todeta olevan vastaavanlainen objektirakenne. Niinhän luontokin rakentuu aina aurinkokunnista atomeihin asti. Zoomauksen avulla asiat saadaan ihmisen hallinnoitaviksi, kun voidaan tarkastella vain yhtä tasoa kerrallaan. Kun yhden objektin sisäiset asiat on saatu järjestykseen, sen yksityiskohdat voidaan unohtaa ja tarkastella sitä vain ulkoapäin (zoom out).

Luulen, että ihmisen on terveellisintä pitää linssejään pääsääntöisesti siten zoomattuina, että silmissä näkyy suunnilleen ihmisen kokoisia objekteja. Näin siitä syystä, että elimistö sopeutuu näkemäänsä.

Tämän sivun alkuun
Sisällysluettelo ja ohjeet