"Zone-ruokavalio perustuu ihmisen geneettiseen
rakenteeseen. Geeneistä johtuu, että hän voi parhaiten, kun keho saa
jatkuvasti oikeassa suhteessa proteiineja ja hiilihydraatteja. Toisin
sanoen ihminen on "suunniteltu" syömään Zone-ruokavalion mukaisesti.
Nämä geenit eivät ole muuttuneet viime 100 000 vuoden aikana. Pieni osa
väestöstä reagoi neutraalisti hiilihydraatteihin, mutta suurinta osaa
ihmiskunnasta ei ole "suunniteltu" syömään pastaa." (Sears1, s.237)
"Ruoan synnyttämät hormonaaliset vaikutukset ovat olleet
olemassa sellaisinaan viimeiset 100 000 vuotta, eivätkä ne tule muuttumaan
meidän elinaikanamme." (Sears2, s.16)
Zone-ruokavalio lähtee yksilön tarpeista, mieltymyksistä
ja mausta. Yksinkertaisen annosten laskemisen avulla ruokavalio säädetään
yksilöllisen perimän mukaiseksi. Perimässä on nimittäin eroja. Nautittu
hiilihydraattimäärä aiheuttaa eri yksilöillä erisuuruisen insuliini-vasteen.
Noin 25 % väestöstä sietää aterialla enemmän hiilihydraatteja kuin ihmiset
keskimäärin, ennen kuin he joutuvat pois ihannetilasta. Hiilihydraattien
aiheuttaman insuliini-vasteen geneettisiä eroja havaitaan veriryhmittäin.
Ihmiskunnan pitkän kehityksen aikana kaikkien elimistö ei ole mukautunut
runsaasti hiilihydraatteja sisältävään ravintoon, kuten viljaan.
(Sears2, s.59)
Vanhin veriryhmä on O. Siihen kuuluvien henkilöiden insuliiniherkkyys
hiilihydraattien vaikutukselle on suuri, joten runsaasti hiilihydraatteja
sisältävä ruokavalio (erityisesti paljon gluteenia sisältävät viljat, esim.
vehnä) saattaa aiheuttaa näille ihmisille hormonikatastrofin. (Sears2, s.59)
Veriryhmät AB ja B ovat myöhemmin kehittyneitä veriryhmiä ja sen vuoksi
näiden yksilöiden insuliinireaktio hiilihydraattien nauttimisen jälkeen
saattaa olla hieman pienempi. Ryhmä A edustanee niitä geneettisesti onnekkaita,
jotka voivat nauttia suuriakin hiilihydraattimääriä ilman huomattavaa
insuliinin ylituotantoa. (Sears2, s.60)
Sears1 sisältää 6-sivuisen luvun "Evoluutio ja ihannetila". Siinä käsitellään
mm. seuraavia asioita:
- Eikosanoidit kuuluivat elävien organismien ensimmäisiin hormonaalisiin
säätelyjärjestelmiin, jotka olivat vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.
Tästä syystä muutamat sienien valmistamat eikosanoidit ovat samoja kuin
ihmisellä. Samasta syystä ihmisen jokainen elävä solu pystyy nykyään
valmistamaan eikosanoideja.
- Myöhemmin syntyivät pareittain toimivat hormonit (mm. insuliini ja
glukagoni), jotka tarvitsevat umpieritysjärjestelmän ja verenkiertojärjestelmän
päästäkseen kohdekudoksiin. Nämä tarvitsivat eikosanoidijärjestelmän
säätelyjärjestelmäkseen.
- Kivikauden ihmisen luuston rakenne muistutti lähinnä nykyajan
kymmenottelijan luuston rakennetta, jossa yhdistyvät nopeus ja voima.
Heidän hiilhydraattilähteensä - hedelmät ja vihannekset - sisälsivät
runsaasti mikroravinteita (vitamiineja ja mineraaleja). On jopa arvioitu,
että nuoremman kivikauden ihmisen tyypillinen ruokavalio käsitti 2-5 kertaa
enemmän vitamiineja ja mineraaleja kuin nykyisin suositellaan. Siihen
aikaan normaali ravinto käsitti samassa suhteessa proteiineja ja
hiilihydraatteja kuin Zone-dieetti suosittaa.
- Ravinnon ja geenien harmonia särkyi kuitenkin noin 10 000 vuotta
sitten ihmisen keksiessä maanviljelyn, joka toi ruokavalioon kaksi uutta
tekijää: viljan ja maitotaloustuotteet. Evoluution kannalta 10 000
vuotta on kuin silmänräpäys. Ihmisen geenit ovat mukautuneet erittäin
hitaasti ja vastahakoisesti näihin uusiin ravintoaineryhmiin.
- Viljatuotteiden käyttöönoton myötä osa proteiinista korvattiin ruokavaliossa
viljatuotteilla, minkä seurauksena ihmisten keskipituus lyheni noin 15 cm
kivikaudesta. On kestänyt 10 000 vuotta saada takaisin nuo menetetyt
15 cm, ja niistäkin suurin osa saatiin vasta 1920-luvulla, kun
ravintoa ja varsinkin proteiinipitoista ravintoa alkoi olla runsaammin
kaikkien saatavilla.
- Ihminen palasi siis 1900-luvulla alkuperäiseen mittaansa. Mutta sensijaan, että
näyttäisimme huippu-urheilijoilta, kuten kivikautiset esi-isämme,
monet meistä, ainakin Amerikassa, näyttävät syöttöporsailta. Kun ihmiset
ovat lisänneet proteiinimäärää ruokavaliossaan, he ovat samanaikaisesti
lisänneet myös hiilihydraattien määrää. Tuloksena ovat olleet jatkuvasti
koholla olevat insuliinitasot ja sen seurauksena liikalihavuus.
- Ongelmana on siis, että ihminen ei ole geneettisesti mukautunut
uusiin ns. "sivistyksen tuomiin" ravintoaineisiin. Ihmiselle suositeltavin
oikea ruokavalio onkin uudenaikainen versio kivikaudenaikaisesta
ruokavaliosta, joka ottaa huomioon ihmisen nykyisen genetiikan.
Sen Zone-ruokavalio juuri tekee. Se on sopusoinnussa ihmisen geeniperimän
kanssa, joka on muuttunut hyvin vähin viimeisten 100 000 vuoden
aikana. Zone on evoluution mukainen, geneettisesti oikea ruokavalio.
"Miksi Ranskassa ei esiinny paljonkaan sydäntauteja?
Ravintoasiantuntijoilla voisi ollea syytä kateuteen ranskalaisia kohtaan.
Ranskalaiset tupakoivat, juovat, syövät runsaasti rasvaa ja näyttävät voivan hyvin,
ja tästä huolimatta sydäntautitiheys Ranskassa on alhaisin Euroopassa.
Ilmiötä kutsutaan "Ranskan paradoksiksi". Mutta sehän on paradoksi vain, jos
se on odotusten vastainen. Ilmeisesti on olemassa syitä, miksi tilanne voi
olla tällainen. Ranskalaiset nauttivat kohtullisesti kaloreita, syövät
runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Ateriat sisältävät myös aina proteiinia
sekä rasvaa. Sehän pääpiirteittäin on juuri Zone-dieetti."
(Sears2, s. 303)
"On olemassa myös "Espanjan paradoksi". Kahden vuosikymmenen ajan espanjalaiset
ovat syöneet enemmän proteeinia, enemmän rasvaa ja vähemmän viljatuotteita
kuin mitä aikaisemmin oli tapana, ja heidän sydän- ja verisuonitautiensa
esiintymistiheys vain laskee. Tämä ei ole paradoksi, vaan kansan hormonitoiminnan
mukautumista ruokavalion muuttumiseen." (Sears2, s. 303)
"Kiinalaiset syövät paljon riisiä. Esiintyykö heillä
vähemmän sydänsairauksia? Ei ainakaan meillä tunnettujen tilastojen valossa.
Sydän- ja verisuonisairauksien tiheys miehillä on kaupungeissa samaa
luokkaa kuin Yhdysvalloissa, naisilla niin maalla kuin kaupungeissa jopa
korkeampi." (Sears2, s.304)