Kiskominen
Lainkohta koskee vain ns. yksilökiskontaa (Individualwucher). Kiskonta,
jossa hyväksikäytetään yhteisön taloudellista hätää (n.k. Sozialwucher),
on eräiden spesiaalilakien, pääasiallisesti 28/6 1958 annetun valtuusrikoslain
mukaan rangaistava.
Kiskomisessa erotetaan esinekiskominen ja koronkiskominen. Ensiksi mainittu
on olemassa, kun varallisuutta koskevalla välipuheella tai sen yhteydessä
otetaan tai itselle tai toiselle edustetaan aineellista etua, joka on ilmeisessä
epäsuhteessa siihen, mitä annetaan tai myönnetään; viimeksi mainittu,
kun velaksiannossa otetaan tahi itselle tai toiselle edustetaan korkoa tai
muuta hyvitystä, joka on huomattavasti yli julkisen valvonnan alaisten
luottolaitosten samanlaisessa velanannossa korkoa koskevan sopimuksen
syntymisen aikaan yleensä käyvän koron. Koronkiskontaa on myöskin
n.k. jälkikiskonta (Nachwucher), nim. sellaisen saamisen hyväksi käyttö tai
luovutus, jonka tekijä tietää kiskomisen kautta syntyneeksi.