Ravinnon aiheuttamat hormonaaliset reaktiot

• Hormonit säätelevät lähes kaikkia elintoimintoja verensokeritasosta tavallisiin selviytymismekanismeihin, joihin kuuluvat mm. stressi, pelko ja rakastuminen.

• Umpieritysjärjestelmässä erittävä rauhanen lähettää viestin hormonin muodossa verenkiertoon, joka toimii tavallaan kehon omana kuituoptiikkaverkkona. Hormonaalinen viesti kulkee verenkierron kautta kaukana olevaan kohdesoluun. Solu vastaanottaa viestin ja vastaa toimimalla sen mukaisesti.

• Haima erittää insuliinia verenkiertoon, josta insuliini kulkee edelleen maksaan ja lihassoluihin antaen soluille käskyn siirtää glukoosia verenkierrosta varastoihin. Maksa ja lihassolut tekevät juuri niin kuin on käsketty.

• Kun insuliinin määrä veressä kasvaa, veren glukoosipitoisuus alkaa puolestaan laskea. Jos veren glukoosiarvo laskee kriittisen rajan alapuolelle, aivot, jotka tarvitsevat glukoosia toimiakseen, pyytävät sitä lisää. Jos aivot eivät sitä jostakin syystä saa, ne alkavat toimia vajavaisesti.

• Tätä glukoosivajausta kutsutaan nimellä hypoglykemia eli alhainen verensokeri. Aikuisella ihmisellä alhainen verensokeri saa aikaan henkistä väsymistä. Näin käy mm. silloin (eli kärsit alhaisesta verensokerista), kun syöt lounaaksi suuren lautasellisen pastaa ja kello kolmelta et enää pysty pitämään silmiä auki. Kun sama tapahtuu kilpailun aikana urheilijalle - vaikka hän olisi nauttinut hiilihydraatteja sisältävää "energiajuomaa" - kyseessä on lopahtaminen. Kun näin tapahtuu päiväkodin lapsille, joille on juotettu kello kolme iltapäivällä pelkkää omenamehua välipalaksi, tuloksena on täydellinen kaaos.

• Kun alhainen verensokeri iskee, niin miksi maksa ei silloin yksinkertaisesti siirry käyttämään varastoissa olevaa veren glukoosia? Siksi, että veren insuliinipitoisuus on liian korkea. Veren korkea insuliinipitoisuus, jonka em. pastalounas, "energiajuoma" ja kello kolmen omenamehu saivat aikaan, estää nyt veren glukoosin käytön aivotoimintaa varten. Aivot alkavat toimia vajaakapasiteetilla. Insuliinihormonin vaikutukset leviävät erittäin laajalle ja vaikuttavat hyvin voimakkaasti.

• Parakriinisissa hormonireaktioissa hormoni kulkee hyvin lyhyen matkan erittävästä solusta kohdesoluun. Koska välimatka on lyhyt, parakriiniset reaktiot eivät tarvitse verenkiertojärjestelmää.

• Kolmantena järjestelmänä on autokriininen järjestelmä, jossa erittävä solu vapauttaa hormonin, joka palaa heti takaisin vaikuttamaan itse erittävään soluun.

• Parakriinisen ja autokriinisen järjestelmän hormonit ovat lyhytvaikutteisia, ja niitä on tästä syystä erittäin vaikea tutkia, sillä ne eivät esiinny verenkierrossa, mistä voitaisiin helposti ottaa näytteitä. Voimakkaiden fysiologisten toimintojensa vuoksi nämä hormonit yleensä tuhoavat itse itsensä muutaman sekunnin kuluttua siitä, kun ne ovat saaneet tehtävänsä suoritetuksi.

• Hormonit toimivat harvoin yksinään. Jokaisen hormonijärjestelmän hormonit toimivat yleensä pareittain. Paria kutsutaan myös akseliksi. Pareilla on voimakkaita, mutta täysin vastakkaisia fysiologisia vaikutuksia.

• Ihannetilan saavuttamista ajatellen tärkein pari on insuliini-glukagoni-akseli. Insuliini alentaa verensokeriarvoa, kun taas glukagoni nostaa sitä.

• On myös olemassa sairaus nimeltä insuliiniresistenssi, jossa insuliinipitoisuus on koholla mutta myös verensokeritaso pysyy korkealla, koska kohdesolut eivät enää reagoi insuliiniin. Siitä johtuvat kohonneet insuliiniarvot (hyperinsulinemia) johtavat ylimääräisen rasvan kertymiseen rasvakudoksiin, ja pitkään jatkunut hyperinsulinemia puolestaan edistää diabetekseen sairastumista ja nopeuttaa myös sepelvaltimotaudin kehittymistä.

• Ravinnolla on uskomattoman voimakas vaikutus kaikkiin hormonitoimintoihin, niin endokriinisiin kuin autokriinisiin ja parakriinisiin. Kun oppii ymmärtämään ravinnon hormonivaikutukset, ei voi enää ajatella ravintoa pelkkänä päivittäisenä kalorilähteenä.

• Optimaalista terveyttä ei saavuteta kaloreita laskemalla. Optimaaliseen terveyteen pyrkivät tulee ymmärtää, miten monimutkaisia hormonivaikutuksia jokaisella syöntikerralla on. Kun ymmärtää näiden hormonien vaikutukset, ymmärtää myös sen, että useiden ravintoneuvojien ohjeet oikeanlaisesta ruokavaliosta ovat täysin vääriä.

• On yksinkertaisesti alettava ajatella ravintoa ei niinkään kalorilähteenä, vaan hormonien säätelyjärjestelmänä.

• Insuliini on varastoiva hormoni. Sen tehtävänä on erottaa ylimääräinen glukoosi hiilihydraateista ja ylimääräiset aminohapot proteiinista. Tämän jälkeen se varastoi ne rasvaksi rasvakudokseen. Insuliinia voidaan pitää hormonina, joka lukitsee rasvan rasvakudokseen siten, ettei elimistö pysty sitä käyttämään.

• Insuliinin biologinen vastahormoni glukagoni puolestaan panee varastot liikkeelle. Glukagonin pääasiallinen tehtävä on vapauttaa maksasta sinne varastoitua glukoosia. Glukagonin vapauttama glukoosi pitää verensokerin tasapainossa, mikä puolestaan takaa normaalin aivotyöskentelyn.

• Insuliinin eritys alkaa heti kun verenkiertoon saapuu hiilihydraatteja, erityisesti korkean verensokeri-indeksin omaavia. Toisaalta glukagonin erityksen (erittyy myös haimasta) saa aikaan ravinnossa esiintyvä proteiini. Toisin sanoen, insuliinin ja glukagonin välinen kriittinen tasapaino riippuu kahdesta asiasta. Toinen on ruoka-annoksen suuruus - liiat kalorit kiihdyttävät insuliinin eritystä - ja toinen on proteiinin ja hiilihydraattien suhde kullakin aterialla.

• Mitä tapahtuu, jos syöt lounaaksi suuren pasta-aterian, joka sisältää koostuu lähes kokonaan hiilihydraateista ja sisältää vain vähän proteiineja? Tavallisesti käy niin, että kello kolme iltapäivällä pystyt tuskin enää pitämään silmiäsi auki. Se johtuu siitä, että ylimääräiset hiilihydraatit ja liian vähäinen proteiini ovat aiheuttaneet insuliinin ylituotannon. Insuliini ei ole ainostaan laskenut verensokeria ja näin vienyt aivoilta sen ainoaa energianlähdettä, vaan se on myös estänyt sokerin oton maksasta.

• Kun verensokeri laskee, aivotoiminta hidastuu. Kun on kulunut 3-4 tuntia em. ateriasta, aivot alkavat kaivata kipeästi lisenergiaa. Samaan aikaan maksassa saattaa olla kahden makeispatukan verran varastoitunutta energiaa, mikä olisi valmista käytettäväksi. Nämä hiilihydraatit eivät kuitenkaan voi vapautua verenkiertoon, koska ateria aiheutti insuliinin määrän nousun ja glukagonin määrän laskun.

• Koska glukagoniarvot pysyvät alhaalla, maksaan varastoituneita hiilihydraatteja ei pystytä muuttamaan energiaksi. Täydellisen epätoivon vallassa aivot lähettävät signaalin, joka saa kulhossa esillä olevat maissihiutaleet näyttämään todella houkuttelevilta. Maissihiutaleiden tai keksien syönti antaa aivoille niiden tarvitseman lisäenergian, mutta samalla sama noidankehä alkaa uudelleen. Veren insuliinipitoisuus nousee jälleen kerran ja glukagonin määrä laskee. Olet joutunut hiilihydraattikierteeseen.

• Hiilihydraattikierre on syy siihen, miksi ihmisen tekee aina mieli lisää ja lisää hiilihydraatteja sisältäviä ruokia. Tästä johtuvat myös makeannälkä ja jatkuva näläntunne (noin kahden kolmen tunnin välein). Nämä mieliteot ovat siis hormonien aiheuttamia.

• Jos ainoa seuraus olisi makeannälkä, olisi sekin jo yksistään huono asia. Mutta tässä vaiheessa maksan glykogeenivarastot ovat jo täpötäynnä ja jatkat silti edelleen hiilihydraattien syömistä. Miten ja mihin nämä ylimääräiset hiilihydraatit varastoituvat? Ylimääräiset hiilihydraatit muuttuvat rasvaksi. Kehossa on aina ylimääräistä varastotilaa rasvalle. Vaikka ihminen söisi koko ajan pelkkiä täysin rasvattomia hiilihydraatteja, lopputulos on silti sama kuin olisi syönyt puhdasta silavaa.

• Näin ei käy kuitenkaan kaikille. On ihmisiä, jotka voivat syödä lähes pohjattomasti hiilihydraatteja lihomatta silti koskaan. Se johtuu perintötekijöistä. Noin 25 prosentilla normaaliväestöstä insuliinireaktiot ovat hyvin hitaat. He voivat nauttia runsaasti hiilihydraatteja, eivätkä he silti ole nälkäisiä tai lihavia. Nämä henkilöt onnistuvat aina laihduttamaan, kun he noudattavat hiilihydraattidieettejä. Ravintoneuvojat käyttävät yleensä heitä esimerkkeinä tukemaan väitettään näiden dieettien ylivoimaisuudesta.

• Myöhemmissä luvuissa luettelen säännöt, joita noudattamalla jokainen voi vihdoinkin päästä vapaaksi hormonien aiheuttamasta hiilihydraattikierteestä ja taata pääsynsä ihannetilaan. Seuraava lause auttaa alkuun: syö kerrallaan pieniä aterioita, jotka sisältävät hiilihydraatteja ja proteiinia oikeassa suhteessa.

Koko tekstin alkuun Kirjan sisällysluetteloon Tämän sivun alkuun